Syömishäiriöliitto - SYLI ry In English
På Svenska
 
AjankohtaisSYLILLINEN 1/2017 – BED:n tunnistaminen ja hoito
 
AjankohtaisSYLILLINEN
Etusivu
Ole läsnä ja kohtaa aidosti
Ai sairastavatko pojatkin?
Katsaus ajankohtaiseen syömishäiriötutkimukseen
BED:n tunnistaminen ja hoito
Kun syömishäiriön taustalla on traumatisoituminen

 

BED:n tunnistaminen ja hoito

BED eli ahmintahäiriö on yleisin epätyypillinen syömishäiriö (esiintyvyys aikuisväestössä n. 1,5–3 %, ja on yleinen myös miehillä). Ahmintahäiriön tunnistaminen on edelleen puutteellista. Vaikka ensimmäiset oireet alkavat usein nuoruusiän loppuvaiheessa, hoitoa haetaan vasta useimmiten keski-iässä, paino-ongelmien jo kasauduttua. Vaikka lihavuus kulkee usein käsi kädessä ahmintahäiriön kanssa, sen diagnoosi ei kuitenkaan vaadi lihavuutta – joskin ahmintahäiriö on huomattavasti tavanomaisempi lihavilla. Tärkeää olisikin pyrkiä tunnistamaan ne, jotka eivät ole vielä ylipainoisia.

Kaoottisen syömisen noidankehä

Ahmiminen ei ole vain harmitonta herkuttelua, vaan se on hillitöntä syömistä, jota ei voi lopettaa vaikka haluaisi, tyypillisesti ähkyyn asti vaikka ei välttämättä olekaan edes nälkä. Ahmimisen taustalla on monesti vaikeita ajatuksia ja tunteita, joita pyritään helpottamaan ahmimalla sellaisia herkkuja ja lohturuokia, joita muuten kieltää itse itseltään. Toistuva hallitsematon ahminta aiheuttaa voimakasta syyllisyyttä, pettymystä ja häpeää. Ahmimista seuraa usein paluu ankaraan kurinalaisuuteen, kuureiluun ja dieettaamiseen – joka todennäköisesti ennen pitkää katkeaa taas uuteen hallitsemattomaan ahmimiseen.
Kaoottisen syömisen noidankehä alkaa ylläpitää itse itseään, kun elimistön fysiologiset viestit ja sitä myötä nälän ja kylläisyyden säätely häiriintyvät. Toistuvat ahmimiset ja niitä seuraavat kurinpalautukset johtavat huomattavaan painonvaihteluun ja ajan mittaan monesti sen nousuun.

Hoidon tavoitteena syömisen säännöllistäminen

Mahdollisesta ahminnasta on tärkeää kysyä hienovaraisesti mutta kuitenkin suoraan. Ahminnasta kärsivän ei ole helppoa myöntää häpeällisiä oireitaan, saati hakea apua niihin. Siksi tärkeää on kaikin tavoin pyrkiä vähentämään häpeää ja helpottamaan aitoa kohtaamista. Hoidon tavoitteena on ensisijaisesti rajujen laihdutusyritysten ja kuureilemisen lopettaminen, sekä syömiskäyttäytymisen säännöllistäminen ja ravitsemustilan korjaaminen. Kaoottisen syömisen saaminen hallintaan vapauttaa resursseja, jolloin syömishäiriön psyykkinen työstäminen helpottuu.
Kun toistuva ahmiminen saadaan hallintaan, voidaan katkaista myös painonnousun kierre. Lihavuuden hoidossa ongelmana on usein kova paine ja tarve laihtua, mutta samanaikaisesti raju laihduttaminen saattaa laukaista tai ylläpitää ahmimista. Lihavuuden hoito on kuitenkin aina kannattavaa; haasteena on kuitenkin tunnistaa ne, jotka tarvitsevat maltillisemman painonpudotustahdin. Hoidossa olennaista on tukea sairastavaa ja ymmärtää syömishäiriön hyöty siitä kärsivälle itselleen: kukaan ei ahmi turhaan, vaan sen takia että se palvelee jotain keskeistä tarvetta sillä hetkellä. Ahmintahäiriön ehkäiseminen ennalta on helpompaa kuin niiden hoitaminen, siksi on olennaista tarttua asiaan ajoissa.

Katarina Meskanen
PsM, psykologi, HUS Syömishäiriöyksikkö


Katarina Meskanen hoitaa ahmintahäiriötä sairastavia HUS:n Syömishäiriöyksikössä.

Katarina Meskanen hoitaa ahmintahäiriötä sairastavia HUS:n Syömishäiriöyksikössä.


   
» Tukipuhelin 02 251 9207. Yhteystiedot