Syömishäiriöliitto - SYLI ry In English
På Svenska
 
AjankohtaisSYLILLINEN 4/2017 – Oivalluksia Kouvolasta
 
AjankohtaisSYLILLINEN
Etusivu
Balettioppilaitoksessa kiinnitetään huomio syömishäiriöihin
SYLI-kummi kyseenalaistaa käsitykset ylipainosta
Oivalluksia Kouvolasta
On kiitosten ja jäähyväisten aika
Kohtaamisopas syömishäiriöitä kohtaaville ammattilaisille

 

Oivalluksia Kouvolasta

Syömishäiriöliiton Mitä Missä Milloin ja Kuinka paljon eli tuttavallisemmin MMM rantautui marraskuussa Kaakkois-Suomeen, tarkemmin Kouvolaan. MMM on avoin keskustelutilaisuus, jossa pureudutaan syömishäiriöiden hoidon ja kuntoutukseen sillä alueella, jossa tilaisuus järjestetään. Tilaisuudessa pääroolissa on perinteisesti ollut paneelikeskustelu, johon kutsutaan hoidon edustajia alueen eri tahoilta, ja samoilla askelmerkeillä lähdettiin Kouvolan kautta Kaakkois-Suomeakin valloittamaan.

Yhteistyökumppaniksi tilaisuuden järjestämiseen sain Kaakkois-Suomen Syömishäiriöperheet ry:n, jota ilman tilaisuus ei takuulla olisi onnistunut yhtä hyvin ja vaivattomasti kuin se nyt toteutui. Kaakkois-Suomen yhdistyksen pitkäaikainen aktiivi Sanna Hälvä oli korvaamattomana apuna sekä ideoinnissa että kaikissa käytännön järjestelyissä. Yhdistyksen toinen aktiivi, ravitsemusterapeuttina työskentelevä Sari Aapro puolestaan toimi tehokkaana panelistien saalistamisapuna ja olemassa olevien verkostojen ansiosta tilaisuutta saatiin äärimmäisen tehokkaasti markkinoitua.

Tilaisuus oli kokonaisuutena onnistunut, 70-paikkainen sali oli melkein täynnä ja palautteissa kiiteltiin erityisesti lämmintä ja rentoa ilmapiiriä, jonka onnistuimme luomaan tilaisuuteen. Sama tunnelma välittyi kyllä järjestäjällekin. Päällimmäiseksi jäi fiilis, että ihmiset tilaisuudessa puhalsivat tai ainakin halusivat puhaltaa yhteen hiileen eri lähtökohdista ja näkökulmista huolimatta.

Paneelikeskustelu liittyi syömishäiriöiden varhaiseen tunnistamiseen

Paneelikeskustelu liittyi syömishäiriöiden varhaiseen tunnistamiseen


Alla kehittämiskoordinaattorin omat ja yleisöstä poimitut kootut oivallukset Kouvolan MMM:stä:

Resurssit eivät riitä vaikka osaamista tunnistamiseen on

Omassa avauspuheenvuorossani käsittelin syömishäiriöiden hoidon ja kuntoutuksen haasteita valtakunnallisesti ja toin vahvasti esille varhaisen tunnistamisen ja hoitoon pääsyn tärkeyttä. Paneelikeskustelussa jatkettiin aiheesta keskustelua erityisesti siitä näkökulmasta, ovatko eri syömishäiriödiagnoosit tasavertaisia ja toteutuuko varhainen hoitoon pääsy sairauden ilmiasusta ja iästä riippumatta. Minulle tuntemattomaksi jäänyt julkisen terveydenhuollon edustaja yleisöstä käytti aiheesta puheenvuoron ja totesi, että ongelma ei ole siinä, etteikö syömishäiriöoireilua tunnistettaisi jo varhaisessakin vaiheessa, vaan resursseista, jotka eivät riitä tarttumaan kuin akuuteimpiin ja hankalimpiin tilanteisiin.

Tämä kommentti aiheutti ainakin minun aivoissani ison oivalluksen. On helppoa paasata, että tunnistakaa, puuttukaa, tarttukaa tilanteeseen jo varhaisessa vaiheessa ja vedota Käypä hoito -suositukseen*, samalla kun toisilla on ajanvarauskirjat tupaten täynnä käsiin hajoamassa olevia tapauksia, jotka vain on pakko priorisoida. Ilmiliekit pitää saada sammutettua ennen kuin voidaan lähteä tamppaamaan kipinöitä. Ja surullinen totuus taitaa olla monilla muillakin alueilla kuin Kaakkois-Suomessa, että niille kipinöille ei ole rahaa, ennen kuin ne leimahtavat.

*"Tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, varhainen puuttuminen ja hoitoon ohjaus voivat lyhentää sairastamisaikaa ja parantaa ennustetta." (Syömishäiriöt: Käypä hoito -suositus, 2014)

Kuinka monen ammattilaisen ruokasuhde on kunnossa?

Varhaiseen tunnistamiseen liittyvässä keskustelussa paneelikeskustelussa tuotiin esiin epäterveen ruokasuhteen ja häiriintyneen syömiskäyttäytymisen yleisyys ja esitettiin aiheeseen liittyen yleisölle erittäin osuva kysymys: "Kuinka moni täällä paikalla olevista voi sanoa, että osaa suhtautua syömiseen ja ruokaan täysin ilman murehtimista ja huolta?". Saman olisi voinut kysyä suhteesta omaan kehoon tai liikkumiseen. Mihin vedetään syömishäiriön ja hoidon tarpeen raja, kun syömiseen, kehoon ja liikkumiseen suhtautumisen sekopäisyydestä on tullut uusi normaali?

Olin äärimmäisen tyytyväinen, että kysymys tuli panelistilta eikä minun tarvinnut itse sanoa sitä ääneen. Kysymys on tärkeä siksi, että syömishäiriötyössä auttamisen edellytys on, että hoitavan ammattilaisen oma suhde ruokaan, painoon ja kehoon on kunnossa. Epäterve ruokasuhde tai tyytymättömyys omaan kehoon heijastuu huomaamattakin puheeseen, sivulauseisiin ja eleisiin, ja syömishäiriötä sairastavat ovat hyvin taitavia tunnistamaan niitä. Tervettä suhdetta ruokaan, kehoon ja painoon on siksi hankaa välittää eteenpäin, ellei ole itse pysähtynyt miettimään, miten itse suhtautuu ruokaan tai mitä ajattelee kehonsa koosta tai painosta.

Käsistä lähteneet elämäntaparemontit

Minulle stereotyyppinen syömishäiriötä sairastava oli pitkään tunnollinen ja kunnollinen kympin perfektionistityttö, jolla kaikki on periaatteessa ollut aina ihan hyvin. Mitä pidempään olen ollut syömishäiriötyössä mukana, sitä vahvemmin rinnalle on noussut toinen stereotypia, johon liittyy yleensä traumatausta, liitännäissairauksia ja se että kaikki ei ole aina ollut juurikaan hyvin (vrt. ed.). Kouvolassa opin uuden stereotyypin. Panelistina istunut, yksityisenä ammatinharjoittajana toimiva psykoterapeutti totesi aikuisten sairastamisesta ja hoitoon pääsystä puhuttaessa aikuisten syömishäiriöön sairastuneiden näyttäytyvän hänelle usein "käsistä lähteneinä elämäntaparemontteina".

Olen sekä Syömishäiriöliiton edustajana että ammattieni puolesta kyseenalaistanut jo pitkään, miten väärille vesille hyvinvointiin vetoava ravitsemus- ja liikuntaviestintä ja -toiminta on ajautunut. Olen ihmetellyt, miten laihdutuskeskeistä hyvinvointiohjaus on niin terveydenhuollossa kuin esimerkiksi liikunta-alan toimijoiden parissa. Käsistä lähteneet elämäntaparemontit ovat surullinen viesti kentältä, mutta toisaalta myös osoitus siitä, että emmepä ole turhaan kyseenlaistaneet. Ja että kyseenalaistamista tarvitaan edelleen, entistä isommalla volyymilla.

Kouvolahan on kiva!

Tämän työn yksi bonuspuolia on ehdottomasti se, että pääsee näkemään Suomen eri kolkkia. Kouvola oli minulle täysin valloittamatonta aluetta ennen kulunutta syksyä. Ennakkotietoa kaupungista oli hyvin vähän, ehkä joskus olin kuullut puhuttavan kouvostoliitosta, mikä ehkä on herättänyt jokseenkin negatiivissävytteisiä mielikuvia, enkä rehellisesti ottaen ollut syksyn alussa ihan varma, mitä kautta junayhteys Jyväskylästä Kouvolaan kulkee (vai kulkeeko sinne edes junat). Kaupunki osoittautui kuitenkin positiiviseksi yllätykseksi! Upeita ihmisiä, hienoa meininkiä. Ja junatkin kulki! Toivottavasti pääsen uudelleenkin kylään!


Kouvolassa olikin kivaa!

Kouvolassa olikin kivaa!

   
» Tukipuhelin 02 251 9207. Yhteystiedot