Kamelinselän viesti

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: Kamelinselän viesti

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 14.11.2011, 19:36

Olen aikuisen tyttären äiti. Tytär sairastanut anoreksiaa nuorempana ja hänellä on yksi itsemurhayritys takana. Tyttären käytös hyvin riitaisa ja tällä hetkellä myös epäjohdonmukaisia väitteitä tullut mukaan kuvioon. Hän on raskaana ja hyvin kalpea sekä viimeisillään raskaana olevan naisen kokoiseksi riutuneen oloinen. Mistä johtuu hänen vihamielinen käytöksensä omaa äitiään kohtaan? Hän on vuosia määräillyt mitä minun kodissani syödään jos hän tulee käymään. Joulut etenkin ovat olleet katastrofaaliset sekä ruoan että lahjojen suhteen. Olen aina taipunut hänen vaatimuksiinsa ja yrittänyt kaikin keinoin näin välttää hänen raivonpuuskiaan. Tällä hetkellä hän saattaa soittaa ja vain raivota ja huutaa minulle. Olen aivan "kuutamolla", koska asumme kaukana toisistamme emmekä tapaa montaa kertaa vuodessa. Viimeksi kun tapasimme, kaikki meni hyvin ja hän oli rauhallinen. Hän oli kuitenkin tapaamisemme jälkeen soittanut toiselle henkilölle ja kertonut että meillä oli riitaa keskenämme kun tapasimme. Kun minulle kerrottiin näin, olin hyvin hämmentynyt ja myös huolissani tyttäreni tilasta. Onko kyse pelkästä syömishäiriöstä ja siihen liittyvistä ongelmista hänellä? Kuuluuko syömishäiriöihin myös epäjohdonmukainen käytös? Itse olen nyt päättänyt olla ottamatta kantaa hänen epäjohdonmukaisiin väitteisiin, enkä enään aio sallia hänen huutaa minulle, vaan aion sulkea puhelimen kun näin tapahtuu. En myöskään enään aio ostaa kotiini kaikki ne ruoat mitä hän vaatii jos hän tulee käymään. Sama pätee kaikkiin kalliisiin lahjoihin mitä hän vaatii, mihin minulla ei kerta kaikkiaan ole rahaa. Hän avioitui äsken ja saa nyt lapsen. Seurustelu, avioituminen ja raskaus on tapahtunut noin yhden vuoden sisällä rivakkaan tahtiin. Onko itsekästä minulta ajatella, nyt kun hänellä on aviomies ja oma perhe, että astun "taka-alalle" enkä lähde mukaan enään hänen kommervenkkeihinsä vaan aion ilmoittaa etten pidä siitä että hän huutaa ja räyhää minulle, tai siitä että hän määrää täällä minun kodissani tahdin. En ole enään nuori, ja haluaisin elää omaa elämääni rauhassa ja nauttia mukavista asioista, enkä olla mukana hänen "sirkuksessaan" vuodesta toiseen. Tyttären suvussa on molemmilta puolilta mielenterveysongelmaisia, myös vakavaa mielisairautta. Itse ajattelen että hänellä on tosi "huono" geeniperimä. En pysty auttamaan häntä, eikä hän halua apua keneltäkään. Tällä hetkellä ajattelen näin, että kyllä ne lääkärit ja muut siellä synnytyssairaalassa sitten ja neuvolassa osaavat nähdä hänen tilansa. Voinko sanoa tyttärelleni kun hänen käytöksensä on epäjohdonmukainen? Pelkään että hän tekee itselleen jotakin jos sanon. Tämä on vaikea asia. Itse kärsin koko lapsuuden mielisairaasta perheenjäsenestä ja alan olemaan aika lailla väsynyt jo "aiheeseen", ja haluaisin rauhallista ja seesteistä elämää. Olen aina ollut iloinen ja positiivinen ihminen, monessa sopassa keitetty ,mutta aina selvinnyt. Nyt olen kysynyt itseltäni; Eikö elämässäni ole mitään muuta kuin jatkuvasti mielenterveysongelmaisia omaisia jotka saavat kohdella minua miten lystäävät, haukkumalla ja huseeraamalla. Onko minulta väärin tehty jos haluan rauhaa elämääni? Että sanon vaan; Nyt riitti. Haluan olla rauhassa, vaikkakin olen äitisi, en ole käytettävissä 24h, eikä minua saa haukkua, eikä minulle huudeta. Tytär on minulle hyvin rakas, mutta joku raja minun täytyy vetää kyllä nyt, koska muuten uuvun täysin, ja se ei palvele ketään. Miten ilmaisen asian tyttärelleni? Olen joskus yrittänyt siitä sanoa, mutta hän alkaa vaan haukkumaan minua. On kova pala purtavana tässä.Tuntuu aina että tekee niin tai näin, niin tekee aina väärinpäin.


Hei!

Siirsin viestin tänne viestiketjuun, koska sitä oli vaikeaa huomata tuolta info-tekstin alta + ei muutenkaan kuulunut sinne. Ihmettelen lähinnä sitä, miksi et ole vetänyt rajoja jo aiemmin? Eihän tuollainen käytös sovi missään elämäntilanteessa, vaikka asuisi vielä kotonakin tai olisi sairas. Kuulostaa vähän siltä, että kyseessä voisi olla jonkinlainen persoonallisuushäiriö, mutta vaikeaa tietysti arvioida/sanoa mitään varmaa pelkästään tämän kuvauksen perusteella. Monesti syömishäiriöön (tai persoonallisuushäiriöön) kuuluu se, että sairastunut alkaa hallita perhettä. Kaikki varovat, ettei sairastunut vain suuttuisi tai ahdistuisi ja mahd. tekisi itselleen jotakin. Sairastunut taas oppii käyttämään tätä hyväkseen; vaatimalla ja uhkailemalla saa melkein mitä vaan. Itse asiassa ongelma on melkoinen, koska sairastumisen taustalla on usein juuri kyvyttömyys käsitellä kielteisiä tunteita. Joskus malli on jo kotoa opittu ja valitettavan usein läheisten suhtautuminen vahvistaa sitä. Ollaan välttelyn noidankehässä. Usein lyhyet, jämäkät kommentit ovat parhaita, esim. juuri mainitsemasi "nyt riittää", "jos et lopeta, suljen puhelimen", "minun ei tarvitse kuunnella tällaista" jne. Jos ei auta, voi sulkea puhelimen tai sanoa, että haluaa olla rauhassa. Omassa kodissa eletään sen (ei toisen) säännöillä. Todennäköisesti tämä on pitkällä tähtäimellä vain hyväksi tyttärellesi, rakkauden teko. Tietenkään tämä ei saa tarkoittaa hylkäämistä, vaan asianmukaista rajojen vetämistä, jota tyttärenkin on opittava voidakseen elää aikuisen ihmisen elämää.
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Kamelinselän viesti

ViestiKirjoittaja Pyramidi » 15.11.2011, 10:34

Kiitos Pauliina viestistä! Vastaus selkeytti ajatuksiani kuinka vastaisuudessa toimia "vaikeissa" tilanteissa tyttäreni kanssa. Kun on läheinen ja rakas ihminen, niin ei välttämättä aina itse näe sitä todellista tilannetta, vaan pyrkii aina sitten jotenkin vähättelemään jälkeenpäin tapahtunutta. Nyt ovat silmäni auenneet ja jo asian myöntäminen mistä on kysymys on oma prosessinsa, ja se että myöntää itselleen ettei kaikki ole hyvin, on mielestäni jo askel oikeaan suuntaan. On selkeämpää lähteä tästä nyt eteenpäin. Minulta jämäkämpi suhtautuminen hänen kommervenkkeihinsä ja se että nyt minä aion ajatella myös itseäni tässä. Olet aivan oikeassa siinä että hän on pyörittänyt minua aika lailla, vaikkakin olen välillä sanonut tiukastikin vastaan, hän ei vaan anna periksi aina. Oudoin konflikti oli kun hän vaatimalla vaati että hänen kuuluu saada minun äitini pienen pienen perinnön (muutama tuhat euroa) .Hän ei millään tahtonut uskoa ettei hän ole osallinen perintöön kun hän ei ole rintaperillinen. Siitä tuli valtava riita. Tuollaisissa vastaavanlaisissa riidoissa joissa ei ole mielestäni päätä eikä häntää ovat niin turhauttavia. Ihmettelen joskus mistä hän saakin aiheita riitaan. Kävin liian usein vessassa tässä vuosi sitten takaperin hänen mielestään. Ei tuollaiseen voi vaan mitään vastata. Ja tunnin kuluttua hän voi olla tosi mukava. Suurin toive minulla on että hän hakisi ammattiapua omasta tahdostaan ja että hänelle tulisi halu parantua, koska en usko hänen itse viihtyvän kovin hyvin tässä nykyisessä olotilassaan.Kiitos Pauliina kun teillä on tämä palsta. Siitä on ollut minulle paljon apua! Talven odotusta kaikille! :sydan:
Pyramidi
 
Viestit: 1
Liittynyt: 02.11.2011, 20:59


Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa