Ahminta pilaa elämäni

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: Ahminta pilaa elämäni

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 28.11.2011, 18:33

Ahmatti kirjoitti:Hei Pauliina,

Ajattelin kysyä sinulta mielipidettä tilanteestani, tähän olisi kyllä varmaan pitänyt jo hakea apua aikaisemmin? Mutta parempi kai myöhään, kuin ei milloinkaan?

Olen reilu parikymppinen kesävyysurheilua harrastava nainen (SM-kilpatasolla harrastelen) ja kärsin jostain bulimian / BEDin välimuodosta. Oireilua minulla on ollut jo vuosia, joskus mennys parmmin ja joskus todella huonosti, ailahtelevaista siis ollut. Joskus saattoi mennä hyvin puolikin vuotta, mutta joskus taas oksentelin ja ahmin kerran viikossa ja satunnaisesti jopa useammin. Joskus vain ahmin ja ahmin ja sitten yritin paastota / syödä yli terveellisesti, kierre oli valmis.
Kärsin pitkään loukkaantumisesta lähiaikoina ja ahmiminen lähti tällöin aivan lapasesta, lihoin tämän takia ja ahdistuin siitä vielä enemmän, selluliitti keryi kehooni ja menetin urheilullisen ulkomuotoni. Minulla on myös joitakin "masennuksen" oireita, en oikein tiedä miten tästä selviäisin, itkettää. Olen tosi ärtynyt, välillä tosi väsynyt ja nukkuminen on huonoa (joskus toivon etten enää heräisikään), inhoan itseäni ja elämääni (vaikka kaiken pitäisi olla hyvin), tekisi mieli vajota maan syvimpään rakoon ja rypeä itsesäälissä. En ole jaksanut nyt oikein treenatakaan ja ahmimiskohtaukset ovat olleet päällimmäisenä (oksentanut olen vain satunnaisesti, max. kerran viikossa), pelkään lihovani entisestään ja tämähän vaikuttaa sitten myös minun kestävyyssuorituskykyyn (mikä ahdistaa entisestään).

Urheilu on minulle todella tärkeä asia ja haluan menestyä siinä mahdollisiiman huipulle, pelkään tämän vaan vaikuttavan negatiivisesti kehitykseeni ja menestykseeni. On jo hieman nimittäin vaikuttanutkin painon nousun ja jaksamisen kannalta. Urheilu on ollut minulle aina se juttu, mikä piristää ja helpottaa, nyt pelkään menettäväni senkin.
Jotenka, huomenna ajattelin varata ajan yksityiselle psykiatrille, koska todellakaan en voi muualle mennä (liikaa tuttuja, minua hävettää tämä kaikki). Onkohan se ihan ok, jos yritän varata ajan yksityiselle? Kai ne ottavat minut sinne sisään ja yrittävät jotenkin auttaa? Minua pelottaa tämä kaikki, mutta haluan vahvasti parantua tästä helvetistä. Haluan olla taas se elämäniloa puhkuva itseni, joka jaksaa treenata ja menestyä harrastuksessaan, ei solvaa itseään koko aikaa ja kyttää peilistä levinnyttä selluliitti ahteriaan. Tälle täytyy saada stoppi!


Hei!

Asenne sinulla ainakin on kohdallaan! :wink: Valitan, että vastaaminen viivästyi, mutta toivottavasti olet jo käynyt yksityisellä psykiatrilla, ja toivottavasti osui hyvä psykiatri (joka tietää jotakin syömishäiriöistä ja mielellään myös urheilusta). Kestävyysurheilussa voi olla sellainen ongelma, että paino olisi "hyvä" pitää jonkin verran alempana kuin mitä se ehkä normaalisti/terveesti olisi. Tämä voi saada aikaan sen, että keho alkaa jossakin vaiheessa protestoida (pyrkiä kynsin ja hampain kohti sitä omaa biologista normaalipainoa), mikä johtaa ahmimiseen. Syömishäiriöstä on kyse tietysti vasta siinä vaiheessa, kun tätä ahmimista alkaa kompensoida eikä painon (normaalia) nousua pysty hyväksymään. Yleensä hieman rennompi suhde painoon ja ruokaan (ruokaan voi yleensä suhtautua hyvinkin rennosti) ei uhkaa urheilu-uraa yhtään mitenkään, syömishäiriö sen sijaan voi tehdä uralle stopin. Lisäksi oksentelu ja urheilu voi olla vaarallinen yhdistelmä (jos elektrolyyttitasapaino menee sekaisin). Masennuslääkitys saattaa auttaa myös ahmimiseen, mikäli suhde ruokaan/painoon muuttuu myös rennommaksi. Kuten itsekin olet jo huomannut, paastoamis/yliterveellisyys - ahmimiskierre on saatava katkaistuksi löytämällä se kultainen keskitie sieltä väliltä. Jos tarpeen, voit varmasti saada psykiatrilta lähetteen Kelan tukemaan psykoterapiaan.
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Ahminta pilaa elämäni

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 05.12.2011, 17:32

Ahmatti kirjoitti:Hei ja kiitos vastauksesta,

Kävin kuin kävinkin psykiatrin vastaanotolla, vaikka aluksi meinasin jänistää. Minulla otettiin käyttöön Sepram-niminen mielialalääke ja psykiatri vakutti ettei tämä vaikuta painoon nousevasti tai suorituskykyyni. Nyt minulla on kuitenkin ollut vaikeuksia lähteä treenaamaan, väsyttää ja ei huvita oikein mikään. Olen jättänyt treenejä tekemättä ja minulla on kauhea morkkis, en saa itseäni liikkeelle. Olen aivan uupunut, vaikken tee mitään. Minulle on silti tullut myös ahmimiskohtauksia ja ruokahalu on ollut suuri, vaikka lääkkeen pitäisi auttaa hillitsemään ahmimista, enkä ole edes harrastanut juurikaan liikuntaa. Pelottaa, että lihon ja painoni vain nousee nousemistaan.. En halua paisua enää yhtään tästä!! Ymmärrän toki, ettei lääke heti ala vaikuttaa, olenhan syönyt sitä vasta kohta viikon verran. Mutta silti minua pelottaa ja ahdistaa tämä kaikki..

Minun on pakko vielä kysyä sinulta, lihottaako tämä Sepram lääke yleensä? Voiko se alentaa aineenvaihduntaa? Tai alentaako se suorituskykyä? Voiko se väsyttää ja laiskottaa, vai onko tämä jotain muuta?? Onko mitään toivoa, että se alkaisi vaikuttamaan aikaisemmin kuin tyyliin 3 viikon kuluttua aloittamisesta? Minulla on ollut nyt hieman univaikeuksia, voikohan se johtua Sepramista??

Olen miettinyt, että miksi en jaksa taistella ahmintoja vastaan, vaikka viikko sitten menikin hyvin. Haluan nämä ahmimiset kuriin!! Nyt olen taas ihan pohjalla tämän asian kanssa, tämä on niin vaikeaa ja ailahtelevaista.. Olen myös todella väsynyt ja turhautunut tähän kaikkeen, miksi en voisi olla vaan normaali, SUUTUTTAA :I

APUA!


Hei!

Masennuslääkkeet eivät yleensä lihota tai alenna aineenvaihduntaa. Paremminkin painonhallinnasta pitäisi tulla helpompaa, kun on enemmän energiaa ja ahmiminen vähenee. Ehkä kuvailemasi oireet ovat lääkkeen sivuvaikutuksia, jotka häviävät ajan myötä, eikä lääke ole voinut myöskään vielä ehtiä vaikuttaa. Kyseessä voi myös olla oman voinnin normaalivaihtelu. Mikään lääke ei tietysti sovi kaikille, eli joskus joudutaan kokeilemaan useampaa, ennen kuin saadaan kunnon teho aikaiseksi (ilman sivuvaikutuksia). Toivottavasti saat myös keskusteluapua, koska mikään lääke yksin ei ratkaise ongelmaa, joka on kuitenkin myös mielen aiheuttama, ei yksin biologiaa.
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä


Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa