Voinko parantua omin avuin?

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: Voinko parantua omin avuin?

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 05.12.2011, 16:56

Vieras kirjoitti:Olen 21-vuotias nuori nainen. Syömishäiriö on ollut kiusanani n.6 vuotta. 15-vuotiaana sairastuin anoreksiaan, jota kesti noin puolitoistavuotta.. anoreksiaan en saanut muuta hoitoa, kuin kävin terveydenhoitajalla pari kertaa kuussa paino kontrollissa.. ylä-aste päättyi ja menin ammattikouluun.. uudet ystävät ja uudet piirit auttoivat minua ”parantumaan” ja pääsinkin lähelle normaali painoa.
18-vuotiaana muutin kotoa pois, ja paino alkoi nousta, jonka seurauksena sairastuiin bulimiaan.. siitä lähtien oksentaminen on ollut lähes päivitäistä..Miten pääsen ahmimmis-oksentamis kierteestä pois?
Otin ensimmäisen askeleen ja kerroin työterveyslääkärille ongelmastani, mutta tuntuu että hän ei ymmärtänyt minua ollenkaan.. Tuntui lähinnä että hän vaan syyllisti minua siitä kun en osaa syödä oikein.. nyt hävettää, kun menin mtn edes puhumaan asiasta.. sovimme kumminkin kontrolli ajan parin viikon päähän ja hän ehdotti että menisin psykiatriseen sairaalaan puhumaan ongelmastani.. mutta mitä jos en halua levitellä asioitani enää? Oli tuskallista kertoa jo lääkärille syömishäiriöstäni.. Ja nyt minua ahdistaa ihan hirveästi jo seuraava kontrolli käynti..
Onko mitään mahdollisuutta selvitä bulimiasta omin avuin?


Hei!

Toki oireet voivat korjaantua omin voimin/ajan myötä ainakin hetkellisesti, mutta vaara on suuri, että ne palaavat/muuttavat muotoaan, jos taustalla olevia tekijöitä ei selvitetä ja hoideta. Ja ainakin elämä voisi olla toisenlaista/mielekkäämpää, jos saisit ongelman kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Harmi, että kokemuksesi työterveyslääkäristä oli tuollainen. Hänellä ei ehkä ole kokemusta syömishäiriöistä, toisaalta olen huomannut, että syömishäiriötä sairastavat ovat erityisen herkkiä syyllistymään/tuntemaan häpeää. Yksi paranemisen haasteista on epämukavuuden sietäminen ja viisaiden ratkaisujen tekeminen (vs. tunneperäisten ratkaisujen tekeminen tai mielivaltaisten sääntöjen noudattaminen). Ehkä tässä olisi ensimmäinen viisaan harkinnan paikka; asioiden levittely vs. terveys ja mielekäs elämä. Toki psykiatrinen sairaala kuulostaa hieman liioittelulta, eli eiköhän löytyisi psykologi, ravitsemusterapeutti tms., jonka kanssa viedä asiaa eteenpäin.

Bulimian hoidon kulmakivi on täsmäsyömisen opettelu, eli säännöllinen (3-4 tunnin välein), riittävä (kunnolla kylläiseksi asti) ja monipuolinen (ei "kiellettyjä ruokia") syöminen sekä kompensaatiokeinoista lupuminen (oksentelu ei auta painonhallinnassa, koska poistaa lähinnä nestettä, mutta voi olla hyvin vaarallista ja antaa luvan ahmia). Aamu/aamupäiväsyömisiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, koska huono syöminen altistaa ahmimiselle iltaisin. Lisäksi proteiinin riittävään saantiin voi kiinnittää huomiota. Lisäksi on hyväskyttävä oma biologinen terve paino, eli se, että omaa painoaan ei voi "valita", jos haluaa päästä eroon syömishäiriöstä. Monelle on esim. vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, että aikuisen naisen paino on keskimäärin 15kg enemmän kuin murrosikään tulevan nuoren. Toivottavasti löydät asiantuntevaa apua!
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa