10-vuotiaan syömishäiriö

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: 10-vuotiaan syömishäiriö

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 19.12.2011, 18:59

Vieras kirjoitti:Meidän 10-vuotias tyttö ei halua syödä paljon. Hän pelkää lihovansa. Hän on laihtunut muutamassa kuukaudessa 4 kiloa. Ja muutaman viime viikon aikana hänen asenteensa ruokaan, ruokailuun ja liikuntaan, ehkä koko elämään, on muuttunut normaalista poikkeavaksi. Tyttö on innokas liikkumaan, ja olemmekin sitoneet ruoan ja liikunnan yhteen: lenkille voi mennä, jos on syönyt vanhempien antaman annoksen eli hyvän satsin. Mutta ruokaan ja liikuntaan liittyvää huutoa ja itkua on nyt päivässä paljon ja usein.

Mitä tehdä eli miten toimia täällä kotona? Mitä sanoa, mitä ei? Kannattaako pakottaa syömään?

Entä minne viranomaiseen kannattaisi ottaa yhteyttä? Ja kuinka mahdollinen hoitoketju kulkee?

Toivoisimme konkreettisia neuvoja ja ohjeita, kieltoja ja kehotuksia! SUURKIITOKSET JO ETUKÄTEEN!


Hei!

Tarvitsette hetimiten ulkopuolista tukea (sekä vertaistukea että ammattiapua), jotta tilanne saataiisiin pysäytettyä ennen kuin menee pahaksi. Kannattaa lähteä liikenteeseen koulun kautta, koska koulu joutuu joka tapauksessa tekemään yhteistyötä asian hoitamisessa. Eli soitto terveydenhoitajalle ja omalle opettajalle. Terveydenhoitaja voi varata ajan koululääkärille, sitä kautta sitten lastenpsykiatrian pkl:lle tai perheneuvolaan. Toivottavasti sairaalahoidolta vältytään.

Tärkeintä on asettaa selkeät ja ehdottomat rajat - kuten olette tehneetkin. On syötävä säännöllisesti, monipuolisesti ja riittävästi. Painon on lähdettävä nousuun. Tämä on yhtä ehdotonta kuin jonkin (muun) lääkkeen ottaminen (ruoasta voi jopa puhua lääkkeenä). Huutoa ja itkua ei saa pelätä. Syömishäiriö on keino paeta hämmentäviä tunteita, joten vanhempien on näytettävä mallia siinä, ettei niitä tarvitse pelätä. Toki omaa voimakasta negatiivista reagointia (huutaminen, syyllistäminen tms.) kannattaa välttää. Usein joutuu jatkuvasti muistuttamaan, miksi täytyy syödä, että SAA syödä ja nauttia ruoasta, että painon kuuluukin nousta nuoruusiässä (keskimäärin 15kg) jne. Moni sairastunut tykkää kosketuksesta, ja ruokailun jälkeen kannattaa keksiä mukavaa tekemistä, sellaista, mikä vie ajatukset muualle (ei kuitenkaan liikuntaa). Liikuntaa on rajattava, jos paino ei nouse, ja muutenkin, jos on pakkoliikuntaa. Hyvä kysymys on "tukeeko tämä sairautta vai terveyttä?" Jos sairautta, sitä ei tarvitse sallia/siitä on pyrittävä ainakin vähitellen eroon. Toki muutokset kannattaa tehdä mahdollisimman paljon yhteistyössä, jotta ei lisätä uhmaa/heikennetä motivaatiota. Hyvä kirja: Syömishäiriöiden salainen kieli (Peggy Claude-Pierre). Jaksamista ja tsemppiä teille!
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa