Mitä voisin tehdä?

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: Mitä voisin tehdä?

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 19.12.2011, 20:25

Äiti22 kirjoitti:Hei! Kaipaan neuvoja joltain, joka ymmärtää mistä syömishäiriöissä on kyse. Olen 22-vuotias naimisissa oleva kahden pienen lapsen äiti.
Ensimmäiset syömisongelmani ilmaantuivat ollessani 13. Ruoan kanssa "leikkimistä" kesti reilu vuoden, kunnes minusta huolestuttiin ja sain lähetteen nuorisopsykiatrian polille. Lopetin kuitenkin käynnit jo ennekuin pääsin psykologille.
Pidin vähän aikaa matalampaa profiilia ja syömisongelmat jatkuivat 15-vuotiaana. Oli paastoamista, ahmintaa ja oksentelua. Oksensin kuitenkin vain satunnaisesti isojen ruoka-annosten jälkeen.
Hakeuduin hoitoon 17-vuotiaana ja sain taas lähetteen npp:lle. Tällä kertaa jatkoin hoitoa lähemmäs kahden vuoden ajan. Jätin hoidon kesken. Diagnoosinani oli keskivaikea masennus ja sh50.9 .
Kun lopetin hoidot kärsin vielä ahhmisoksennus kierteistä, eikä masennuskaan ollut poissa. Vapauduin tästä kaikesta kuitenkin pikkuhiljaa kun tapasin mieheni.
Meni vuosi tapaamisesta ja odotin ensimmäistä lastani, silloin tuntui, että kaikki oireet olivat poissa. Paino ei tosin miellyttäny, koska sitä oli jo valmiiksi liikaa ja nyt vielä raskauskilot. Synnytyksen jälkeen olin muutaman kuukauden todella väsynyt, mutta sitten kaikki normalisoitui ja oli ylipainoa lukuunottamatta hyvin. Toisen lapsen syntymän jälkeen olin tyyytyväinen elämääni ja onnellinen ihanasta perheestäni <3 Paino tippui normaalisti ja tunsin olevani onnellinen vaikkakin ylipainoinen.
Mutta sitten tullaankin tähän hetkeen. Paino nousi hiukan kun imetys loppui ja silloin päätin aloittaa terveellisemmät elämäntavat. Tämä ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista. Tuskastuttavan hidas vauhti ja ajan puute, sekä silkka laiskuus alkoivat ajaa minua_" helpompiin" keinoihin, niihin joita olin ennenkin käyttänyt.
En ole voinut ahmimisilleni mitään syön silloin paljon kun en ole ehtinyt syödä tai kun olen surullinen tämän jälkeen yleensä oksennan. Olen unohtanut tai halunnut unohtaa kaiken sen mitä syömishäiriö on tuonut mukanaan elämääni. Se on pilannut niin paljon Ja etenkään nyt en voi, enkä saa olla niin itsekäs että ajaudun tähän taas :( En osaa laihduttaa normaalisti. Teoriassa tiedän kyllä miten pitäisi syödä, mutta en pysty hillitsemään mielitekojani. Olen kyllästynyt siihen, että en ole normaali painoinen. Sairastumiseen taipuvaisuudestani kertoo myös epärealistiset paino tavoitteet aivan liian lyhyessä ajassa. Olen yrittänyt vihjata miehelleni, että kaikki ei ole hyvin, mutta hän vain sanoo, että syö vähemmän liiku enemmän :( Voi kun olisikin niin helppoa ,mutta kun pää pistää vastaan..

Mitä voisin tehdä?? Haluan laihtua, mutta en näin. En halua olla sairas, mutta paranenko ikinä vai onko tämä osa elämääni aina? En edes jaksaisi miettiä mitään nyt, mutta muiden takia olisi pakko. Voitko sanoa minulle jotain viisasta?? Ihan mkitä vaan :cry:


Hei!

Kannattaisi varmaankin harkita hoitoon hakeutumista ja tällä kertaa työskentelemistä loppuun asti, esim. Kelan tukeman psykoterapian avulla (usein hyödyllisempää kuin supportiiviset käynnit psyk. pkl:lla). Tämä kannattaisi paitsi itsesi, myös lasten vuoksi (syömishäiriö periytyy helposti mallioppimisen ja geenien kautta). Joka tapauksessa olisi luovuttava laihtumis/laihuuspakkomielteestä ja opeteltava sellainen tapa syödä, joka tukee monipuolista (sekä fyysistä että psyykkistä) hyvinvointia. Lievä ylipainokin on parempi vaihtoehto kuin syömishäiriö. Laihduttaminen ei sovi sellaiselle, jolla on/on ollut syömishäiriö. On opeteltava täsmäsyömään 3-4 tunnin välein (ahmimisesta riippumatta; varsinkin aamiainen ja lounas tärkeitä (syötävä ilman rajoituksia), muuten tulee makean/hiilihydraatinhimo illalla), syötävä riittävästi (kylläiseksi asti) ja monipuolisesti (80% terveellistä, loput mielen mukaan, ei "kiellettyjä ruokia", proteiini tärkeää). Ei kompensointia oksentamalla (oksentaminen on vaarallista, koska se poistaa nesteen mukana tärkeitä ravintoaineita, mutta ei juurikaan kaloreita, joten ei auta painonhallinnassa) tai pakkoliikuntaa. Hyötyliikuntaa lähes päivittäin n. puoli tuntia, lisäksi sykettä nostavaa liikuntaa kerran-pari viikossa (n. tunti kerrallaan). Jos tämä toteutuu, paino kyllä tasoittuu siihen terveeseen omaan painoon (jota ei voi valita ja joka vaihtelee muutaman kilon sisällä) pikku hiljaa. Ja ainakin pääsee eroon syömishäiriöstä. On muistettava, että jollekin se terve paino on BMI-asteikon ylärajalla, jopa lievän ylipainon puolella. Tarvitset varmasti myös tukea tunne-elämän säätelyyn (muita keinoja kuin ruoka), mikä tapahtuu terapian avulla. Tsemppiä!
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa