miten voin ystävänä auttaa

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

miten voin ystävänä auttaa

ViestiKirjoittaja lapalapalapa » 19.12.2011, 01:17

Olen ainoa, jolle ystäväni on avautunut hänen todellisesta käytöksestään, ja mielenmaailmastaan. olemme puhuneet vaan viesteissä, emme kasvotusten, ja luulen etten ole vielä edes kuullut kaikkein pahimpia tarinoita. En ole varma kuinka hyvin hän tiedostaa ongelman itse, mutta minusta sivujanne luettuani se vaikuttaa vahvasti bulimialta. olen myös sivuilta löytänyt neuvoja, miten vanhemmat voi tukea, vanhemmat sitä ja tätä. mutta se ei taida auttaa ainakaan samoissa määrin tässä tilanteessa. En tiedä mitä tehdä, miten auttaa.. olen tietääkseni tehnyt kyllä selväksi, että ystäväni saa puhua ja avautua minulle kun siltä tuntuu, ja että olen kyllä kuuntelemassa enkä arvostelemassa häntä. mutta en tiedä onko vanhemmille kertominen hyvä asia tässä tapauksessa. sairaushan on lähtöisin jostain aiemmasta ongelmasta, ja pääsyynä uskoisin olevan kaverini vanhemmat, heidän muutama vuosi sitten tapahtunut ero. miten sitä ongelmaa voi lähteä ratkaisemaan? tai pystynkö tekemään jotain näin ystävän asemasta? hoidot myös pelottaa häntä, koska eräälle hänen kavereista ei kuulemma käynyt hyvää tämän muiden toimesta jouduttua hoitomenetelmiin. (en tiedä asiasta kovin tarkkaan, mutta joka tapauksessa se oli huono kokemus).

Tiedän, että ystävälläni on ihan hirveä olla, ja pelkään, mihin asia voi johtaa. koen että minun tulisi pystyä auttamaan häntä. Mitä minun pitäisi tehdä?
lapalapalapa
 

Re: miten voin ystävänä auttaa

ViestiKirjoittaja aargh » 19.12.2011, 18:11

... ja pääsyynä uskoisin olevan kaverini vanhemmat....

En ole Pauliina mut se on kiva juttu et aina vanhemmista tehdään ne syylliset. Eikö teillä mee jakeluun et vanhemmilla on omat huolet ja he yrittää aina tehdä parhaansa mut se ei vaan aina onnistu.... ei vaan onnistu.... tehdään virheitä.... sit se syyttäminen lapsen sairaudesta siihen päälle.
aargh
 

Re: miten voin ystävänä auttaa

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 19.12.2011, 21:00

Hei!

Tärkeintä on pysyä ystävänä ja tarpeen mukaan kuunnella ja kannustaa. Monet bulimiasta kärsivät kokevat ongelman hyvin hävettävänä eivätkä halua kertoa/puhua siitä. Jos tilanne vaikuttaa kovin pahalta (esim. säännöllinen/päivittäinen oksentelu vaatisi labraseurannan, koska vaikuttaa veriarvioihin, mikä taas vaikuttaa sydämen toimintaan), voi joskus olla aiheellista kertoa asiasta esim. terveydenhoitajalle tai vanhemmille (jos kyse siis alaikäisestä ihmisestä). Mieluummin ehkä terveydenhoitajalle. Kannattaa tietysti kannustaa ensisijaisesti kertomaan itse. Kurjaa, että jollakin on ollut huono hoitokokemus, se ei saisi kuitenkaan vaikuttaa omaan elämään/tulevaisuuteen. Joskus kokemus on huono, jos ei ole vielä itse valmis tekemään ongelmalle mitään tai henkilökemia ei toimi tai hoitava henkilö ei tunne syömishäiriöitä. Vaikeista/pitkittyneistä oireista on kuitenkin vaikeaa päästä eroon omin avuin. Joillakin paikkakunnilla on mahdollista saada vertaistukea (sähköpostivertaistuki onnistu tietty missä vaan), lisäksi jotkut kirjat, kuten Lupa syödä (Gisela van der Steer) ja Syömishäiriöiden salainen kieli (Peggy Claude-Pierre) voivat olla hyödyksi. SYLI:stä saa myös ilmaisen aiheeseen liittyvän julkaisun (Voisit olla onnellinen). On tärkeää kunnioittaa sairastuneen näkemystä/kokemusta, oli se mikä hyvänsä. Saa kokea, että vika on vanhemmissa, mikään kokemus ei ole väärin, vaikkei myöskään (koko) totuus. Näitä taustoja käsitellään sitten terapiassa, eli niitä ei välttämättä tarvitse edes ruveta arvailemaan. Usein vanhemmista on kuitenkin paljon apua syömiskäyttäytymisen normalisoimisessa ja tukea paranemisessa ylipäänsä. Paraneminen alkaa hyväksymisestä, mikä taas johtaa tarvittavien muutosten tekemiseen (yksin tai muiden avulla). Kiitos, että jaksat olla tukena!
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: miten voin ystävänä auttaa

ViestiKirjoittaja lapalapalapa » 20.12.2011, 21:24

kiitos vastauksesta!

ja, aargh > totta kai ymmärrän ettei kaikki liity aina vanhempiin ja ole aina heidän syy, ja että heillä on omat murheensa. mutta se vain miten kaikki siinä erotessa oli mennyt, ystäväni jäi täysin huomiotta, häneltä ei kysytty mikä on hänen kantansa, miten hän voi. (kuulemani mukaan siis:) toinen vanhemmista oli tyytyväinen erosta, ja tyytyväisenä aloittamassa uutta elämää, vaikka ystäväni oli ajatellut ettei aiemmassa elämässä ollut mitään vikaa. minustakin hänen vanhemmat olivat aina vaikuttaneet varsin onnellisilta, vaikka enhän syvemmistä ongelmista mitenkään olisikaan voinut tietää; ulkoa kuitenkaan sitä ei erottanut. tämä vanhempi taas oli myös sillä kannalla, että ystävänikin olisi iloinen että se entinen elämä, eli hänen onnellinen lapsuus, olisi ohi. Toinen vanhemmista taas otti eron todella raskaasti, sen verran syvästi ettei hänestä ollut pitämään ystävälleni tukea ja sellaista. Vaikka ystävälleni ero otti koville, hänen piti kuitenkin olla se, jonka piti kantaa kaiken, hän ei uskaltanut sanoa toiselle ettei ollut yhtä onnellinen, ja toiselle taas piti pitää tukea, ettei tämä murtuisi täysin. en aloita sen tarkemmin selittämään, olin siis vain vihjannut että ongelma/ahdistus lähti luullakseni tästä. ja tämänhetkisen tilanteen kannalta kertominen sairaudesta on hänelle erityisen vaikeaa, koska molemmat vanhemmista on kovin liikunnallisia, ja koko aihe ruokaan ja urheiluun liityen taitaa olla aika tulehtunut ottaa puheeksi hänestä.

Pauliina > häpeäminen on olennaista, kyllä. Hän ei kuulemma enää oksentele, mutta on koittanut sitäkin. en tiedä pitääkö paikkaansa että se on täysin loppunut, mutta luulen että hän voisi avautua siitä minulle jos se ei olisi. mutta liikkuminen vaikuttaa hyvi pakolliselta. Mutta, kiitos kun annoit minulle neuvoja, ja kirjavinkkejä!
lapalapalapa
 


Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa