vaatteet ja pukeutuminen

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: vaatteet ja pukeutuminen

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 02.01.2012, 16:30

Vieras kirjoitti:Hei Pauliina,
otsikko saattaa kuulostaa hieman omituiselta mutta aihe on siis tuo. Olin lapsena normaali ja kävin läpi tytöille tyypillisen "prinsessavaiheen" eli mekkoja ylle jne. vanhempana ehkä siinä 9-11 vuotiaana suhde pukeutumiseen alkoi vinoutua kun kehonkuva muuttui negatiiviseksi. Annan esimerkin; seitsemännellä luokalla eli siis 13vuotiaana käytin useamman vuoden yhtä ja samaa vaatekappaletta koska muissa tunsin itseni epämukavaksi, luullakseni siis lihavaksi. Yksi ja sama vaatekappale toi turvaa, muuttumattomuutta. Koin hirveää ahdistusta vaateliikkeiden sovituskopeissa ja välttelin niitä kuin ruttoa tai yleisiä suihkutiloja ainakin.
Tässä elämän vaiheessa minulla ei ollut anoreksiaa diagnoosina, se tuli vasta joitain vuosi myöhemmin. olin normaalipainoinen, oikeammin hieman pyöreä. Luokallani tytöt jakautuivat erilaisiin klikkeihin ja eriydyin muutamasta ystävästäni koska en ilmeisesti ollut tarpeeksi "pissis" sopiakseni heidän uuteen kaveripiiriinsä. Asia vaivaa minua edelleen nyt parikymppisenä.

17vuotiaana kävin pohjalla. olin todella sairas. suhtautumiseni rahaa ja kuluttamisen oli hieman livennyt käsistä. ostin hirveän määrän xxxxkokoisia vaatteita joista vain muutama kävi koskaan ylläni. halusin tyydyttää sen tarpeen jota en 10 vuotiaana voinut saavuttaa. pukeutua pienenpieniin farkkuihin ja paitoihin, hameisiin jne.

nykyisin olen normaalipainossani ja vaatekaupassa kohdistan huomioni väistämättä suuriin kokoihin. pukeudun löysiin vaatteisiin jotka eivät tuo vartalonimuotoja esiin vaan peittävät ne. Mitä mieltä sinä olet tästä kaikesta? olenko minä edelleen sairas kun pukeutuminen on minulle tällaistä vai onko kaikilla naisilla tälläisia vaikeuksia? voiko olla että ruumiinkuvani on edelleen vääristynyt ja jos on voinko tehdä sille jotain? kiitos.

ja muut: saa kommentoida jos teillä on jotain sanottavaa omasta puolestanne.


Hei!

Monella syömishäiriöstä kärsineellä on ollut jo ennen ja on vielä syömishäiriön jälkeenkin vaikeuksia kehonkuvansa kanssa. Monesti juuri pukeutuminen on vaikeaa (peittelyä/ylikorostamista/vaikeuksia löytää oma tyyli). Yksi teoria on, että jos lapsi ei saa tarpeeksi posit. palautetta, lapsi alkaa kokea itsessään "jotakin vikaa", mikä siirtyy kehonkuvan ongelmaksi (konkreettisempana helpompi käsitellä). Tämä voi johtaa syömishäiriöön. Kehonkuvan ongelmia voi käsitellä psykoterapiassa, fysioterapiassa tai tanssiterapiassa (olen saanut erityisen positiivisia kokemuksia viimeksi mainitusta), eli mitään konkreettista neuvoa on tässä vaikeaa antaa. Yleisesti kannattaa pyrkiä kohtaamaan ahdistavia tilanteita/asioita, eli ainakin kokeilemaan erilaisia vaatteita välttelyn sijasta. Myös pukeutumisneuvojan vinkeistä voi olla apua. Tulee myös mieleen, että monilla syömishäiriöistä kärsivillä on asperger-piirteitä. Näihin kuuluu mm. aistiyliherkkyys. Monet ovat tarkkoja vaatetuksestaan, koska vaatteen kosketus iholla voi tuntua epämiellyttävältä tai sitten käyttää ylitiukkoja vaatteita. Myös suihku voi tuntua epämiellyttävältä. Lisäksi muutokset ovat vaikeita (tyypillistä, että käyttää samoja vaatteita päivästä/viikosta toiseen jne.). Usein nuoruusiässä tulee jonkinasteisia ongelmia kavereiden kanssa, ei enää "sovi joukkoon". Tästä asiasta löytyy tarvittaessa lisätietoa mm. autismi- ja aspergerliiton sivuilta.
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: vaatteet ja pukeutuminen

ViestiKirjoittaja Vieras » 07.01.2012, 08:15

"Monella syömishäiriöstä kärsineellä on ollut jo ennen ja on vielä syömishäiriön jälkeenkin vaikeuksia kehonkuvansa kanssa."

Mun pitää tähän kertoa yksi esimerkki omalta kohdalta, nimittäin mulla on vaikea anoreksia, enkä pysty näkemään itseeni laihana ollenkaan, vaan tunnen olevani todella valtaisa ryhävalas! Yks päivä olin esim. alusvaateostoksilla, piti ostaa mm. pikkuhousuja, mutta enpä ostanut yhtäkään paria! Syy; en löytänyt tarpeeksi ISOJA! :roll:
Katselin ja valikoin ja olin täysin epätoivoinen kun kaupasta ei löytynyt tarpeeksi isoja, kun katselin niitä suurimpia kokoja niin ne näytti niin toivottoman pieniltä, ettei ne ikinä mene mulle! :roll:
En uskaltanut ostaa niitä, kun ajattelin että jos ne sitten onkin liian pieniä ja puristaa eikä mahdu! Että saan konkreettisen todisteen siitä että todella oon niin valtaisa, että ihmiset vaan valehtelee kun ne sanoo että olen surkea näky,luuranko! Peilistä näkyy myös se valtava hyllyvä kasa, tää on toivotonta :(
Vieras
 

Re: vaatteet ja pukeutuminen

ViestiKirjoittaja Vieras » 07.01.2012, 14:59

Hei vieras, voisit kokeilla ottaa ruokalusikallisen rypsiöljyä (mielellään kylmäpuristettuna ja vaikka luomuna) päivittäin, tekee ihmeitä aivotoiminnalle!
itse m uistan kun olin joskus tosi aliravittu niin mun näkökin meni huonoksi. muistan miten äitini sitten yksi ilta pakotti ottamaan lusikallisen öljyä ja seuraavana päivänä maailma näytti ihmeen kirkkaalta. kannattaa kokeilla, et varmasti menetä mitään. kokeile vaikka viikon ajan niin että otat sen öljy lusikallisen muun ruuan lisäksi. takaan ettet liho mutta voit nähdä asiat eri tavalla.
Vieras
 

Re: vaatteet ja pukeutuminen

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 09.01.2012, 16:59

Toki aivot tarvitsevat "voitelua", mutta ongelma helpottaa joka tapauksessa toipumisen myötä. Moni on itse asiassa todennut näkevänsä itsensä "normaalipainoisena" pienempänä kuin alipainoisena! Vääristynyt kehonkuva on siis osittain oire aliravitsemuksesta. Silti useimmat ajattelevat, että "jos kerran jo nyt näytän läskiltä, miltä sitten näytän, jos paino nousee?!". Pelko on kuitenkin liioiteltu. Toki kehonkuvan työstäminen vie aikansa vielä fyysisen tilan normalisoiduttuakin (muutos on aina muutos ja vaatii totuttelua/hyväksymistä), mutta aina ei kannata pelätä/ennakoida liikaa, koska se voi jumiuttaa epämielekkääseen elämään.
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä


Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa