Kontrollifriikki

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: Kontrollifriikki

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 02.01.2012, 17:25

Kaddy kirjoitti:Hei!

Olen 16-vuotias tyttö ja aika pihalla. Olen melkoisen varma, että olen jotenkin syömishäiriöinen, mutta siinä onkin sitten jo kaikki mitä tiedän. Syömiseni on vaan hankalaa, siihen ei liity oikeastaan mitään painontarkkailua tai laihdutushaluja, sillä olen tyytyväinen vartalooni. Haluan vaan kontrolloida kaiken muun lisäksi myös itseäni.

Muistan ensimmäisen kerran kun terveystarkastuksessa, varmaankin joskus neljännellä luokalla, mulle tyrkytettiin ainakin tuhat lippulappusta terveellisen ruoan merkityksestä. Siitä sitten eteenpäin muistan asioiden vaan pahentuneen. Seitsemännellä luokalla tilanne oli pahin, nautin siitä tunteesta kun pystyin olemaan 3-4 päivää syömättä ja niinä päivinä kun söin, niin söin huonosti ja vähän. No, tilanne parani siitä sitten ja oli melko kunnossa pari vuotta, olihan välillä hankalia jaksoja mutta ne ei kestänyt kuin muutaman viikon. Nyt kaikki on menossa taas huonompaan suuntaan.

Poikaystäväni tietää koko jutun ja on hirveesti mun tukena kokoajan, samoin vanhempani. Ongelma on se, että mitä enemmän lupaan heille että alan syömään kunnolla tai oikeasti yritän vastustaa oireita, sitä vaikeammalta se tuntuu. Joka kerta kun syön, tuntuu että luovutan. Häviämisen tunteen lisäksi syöminen on fyysisestikkin hankalaa, nieleminen on vaikeeta ja ruoka maistuu kamalalta.

En enää usko siihen, että voisin parantua tästä. Eihän tälle ole mitään diagnoosiakaan, joten tuntuu että olen asian kanssa ihan yksin ja ettei vaiva edes ole oikea. Anteeksi että tuli vähän sekava ja pitkä selitys, eikä oikein mitään selkeää kysymystä, mutta uskon että pelkästään tämä jo auttaa parantamaan oloani, edes vähän..


Hei!

Suurin osa syömishäiriöistä on ns. epätyypillisiä. Ei kannata tehdä diagnoosista ongelmaa, vaan miettiä sitä, onko elämä onnellista ja mielekästä sellaisena kuin se nyt on (tai häiritseekö siinä jokin), ja miten siitä saisi enemmän mielekästä. Kaikilla syömishäiriöstä kärsivillä ei ole laihuuspakkomiellettä, vaan kyse voi olla juuri tuosta kontrollin/"oikein" toimimisen tarpeesta/pakkomielteestä. Usein tähän liittyy ortorektinen käyttäytyminen (terveellisyyspakkomielle), joka muuttuu ajan myötä anoreksiaksi (syö liian vähän). Ehkä olennaisinta on ymmärtää, että se, mitä ajattelee kontrolliksi vie itse asiassa kohti elämän hallinnan menettämistä. Sairaana ei voi opiskella, tehdä työtä, rakastaa, harrastaa, matkustaa jne. Sääntöjen noudattaminen ei ole ratkaisu, vaan kontrolli löytyy siitä, että kuuntelee omia tarpeitaan (mitä minä juuri nyt tarvitsen tehdäkseni tästä hetkestä ja tulevaisuudesta mahdollisimman mielekkään). Syö, kun on nälkä, lopettaa, kun on kylläinen, herkuttelee, kun tekee mieli jotakin hyvää, nukkuu, kun on väsynyt, opiskelee ja lepää sopivassa suhteessa, tapaa ystäviään jne. Luovuttamista ei ole koskaan se, että tekee sitä, mikä on tarpeellista, vaan se, että jättää sen tekemättä (sairaus hallitsee ja pompottaa kuin marionettinukkea sen sijaan, että päättäisit itse elämästäsi ja tulevaisuudestasi). Alkoholistillekaan ei ole luovuttamista se, että jättää baarissa drinkin ostamatta vaan nimenomaan se, että sortuu sairauteen. Toivottavasti haet ja saat ammattiapua (esim. terveydenhoitajan/koulupsykologin kautta). Syömishäiriöt korjaantuvat hyvin varsinkin, jos hakee apua ajoissa. Oma usko ja sitoutuminen muutokseen on tietysti tärkeää, koska muutos vaatii epämukavuuden sietämistä (mm. epävarmuus, ahdistus), mikä on monelle sairastuneelle vaikeaa. Tsemppiä!
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa