Olen todella peloissani

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Olen todella peloissani

ViestiKirjoittaja Yksin » 15.01.2012, 10:46

Minua pelottaa hirveästi. Et varmaan voi auttaa, mutta tarvitsen jonkun jolle kertoa.
Asun yksin, minulla ei ole perhettä ja suhteet sukuun on aina olleet hyvin kaukaiset, en edes tunne heitä.
Olen huonokuntoinen pitkän-pitkä-aikainen anorektikko, aikuinen. En pysty työhön, henkisesti ja ruumiillisesti kunto romahtanut täysin. Huimaa, kaadun helposti mikä sekin pelottaa kun osteoporoosi on todettu. Jostain syystä nyt, monien monien vuosien jälkeen heräsin ja tajusin mitä teen, missä kunnossa olen, ja halu parantua heräsi. Nyt olen niin peloissani, ei olekaan niin helppoa vain alkaa syödä!
Käyn terapiassa missä nyt ensin keskitytään siihen että saisin painoa lisää. Että päästäisiin turvallisemmille vesille niin sanoakseni. Sen jälkeen alettaisiin muu terapia. Mutta kun tuntuu että voimia ei ole. On toki välillä parempia päiviä mutta sitten on näitä jolloin olen niin mielettömän peloissani!
Ahdistusta vastaan, tai sen kanssa, olen oppinut jo aika hyvin tulemaan toimeen. Nyt on tämä hirveä pelko terveyden puolesta, kauhu siitä mitä olen itselleni tehnyt! Osastohoitoon en vieläkään ole valmis menemään, koska olen sitä joskus aikaisemmin kokeillut montakin kertaa, enkä kestä siellä olla vaan lähden aina kesken pois. Siksi lääkäri ja terapeutti ovat sitä mieltä, että niin kauan kun eteenpäin mennään näinkin, siis painoa saadaan hivutettua millimetri kerrallaan eteenpäin, jatketaan avohoidossa.
Ja kun se "ääni" päässä kuitenkin edelleen vaivaa, se sanoo, että miten voin heikossa kunnossa kun et ole edes laiha! Olisi "hyväksyttävää" olla huonokuntoinen jos olisin "oikea" anorektikko jne. Järjellä tajuan ja peilistä välillä näen, että näytän kauhealle. Vääristynyt (???) kehonkuva kuitenkin vaivaa edelleen kovasti.
Tämä on nyt tosi sekavaa, en osaa ilmaista mitä tarkoitan. Yritän sanoa, että miksi tällainen mieletön nimetön pelko? Herään usein aamulla hirveään pelontunteeseen, enkä tiedä mitä pelkään! Tietysti sitä, että olen tehnyt itsestäni raunion, mutta myös jotain nimetöntä tuntematonta, sitä että mikään ei ole varmaa, kaikki on uhkaavaa eikä mihinkään voi turvata!
Ihan kuin pieni lapsi yksin pimeässä eikä kukaan tule auttamaan ja lohduttamaan. Mihinkään ei voi luottaa, koko ympäristö, ilma ympärillä on täynnä jotain uhkaa, on oltava koko ajan varuillaan.
Liittyykö tämä sairauteen vai olenko todella "hullu" tai tulossa hulluksi?!?
En ole osannut puhua tästä terapeutille, jotenkin tuntuu etten saa vaivata häntä, että minun ei ole lupa valittaa, pitää pärjätä! Olen aikuinen "vanha akka" en mikään lapsi! Ja taas järjellä tiedän, että terapeutti on siellä sen hetken minua varten, että se on hänen työtään.

Kiitos jos jaksoit lukea, ja vastata jotain! Jos tuosta mitään selkoa saa :?
Yksin
 

Re: Olen todella peloissani

ViestiKirjoittaja mikälietyyppi » 15.01.2012, 13:43

hei vieras, en ole pauliina mutta sairastanut vakavan syömishäiriön myös. voin kertoa sinulle että itselläni on sellainen kokemus, että pelko kuuluu tuohon sairauteen hyvinkin voimakkaana. etenkin nyt, kun olet ymmärtänyt sairauden vakavuuden ja haluat muutosta, mutta sairaus on vahvasti läsnä ja olet tottunut sen läsnäoloon; et tiedä muusta. ja mahdollinen tervehtyminen on iso hyppy tuntemattomaan, kun terveistä vuosista on pitkä aika. voin kertoa sinulle että epävarmuus, se pelon tunne tulee olemaan pitkään matkassa mukana. se mitä voit tehdä on yrittää sietää sitä tunnetta ja ymmärtää sitä. ei tarvitse analysoida, mutta antaa sen tunteen olla sellaisena kuin se on ja olla reagoimatta siihen. ota päivä elämästä kerrallaan ja anna itsellesi lupa syödä. vahvistuminen on oma prosessinsa ylä- ja alamäkineen. älä luovuta sairaudelle, löydä sisältäsi halu muutokseen kohti jotain parempaa. sinun ei tarvitse enää olla sairas, ne kilot on vain numeroita eikä määritä sinun arvoasi ja oikeuttasi olla sinä. hyvää jatkoa sinulle :sydan:
mikälietyyppi
 

Re: Olen todella peloissani

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 16.01.2012, 13:48

Hei!

Saitkin jo hyvän vastauksen. Pelkoa ei tarvitse "pelätä" yhtään sen enempää kuin muitakaan tunteita, antaa sen tulla ja mennä. Kannattaisi kuitenkin keskustella asiasta terapeuttisi kanssa, koska hän voisi opastaa sinua esim. turvapaikkamielikuvan luomisessa ja hyödyntämisessä. Terapiasta tuskin on muutenkaan kauheasti apua, jos tärkeistä asioista ei voi kertoa. Joskus syömishäiriön taustalla on perusturvattomuutta, joka aktivoituu, kun oire alkaa hellittää otettaan. Tämä ongelma on yleensä syntynyt jo lapsuudessa. Siitä on erittäin tärkeää keskustella terapiassa, koska mitä luultavimmin syömishäiriö on kehittynyt suojaksi tätä tunnetta vastaan. Tsemppiä!
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä


Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa