Olenko ihan "seko"?

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: Olenko ihan "seko"?

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 23.01.2012, 12:38

Ymmällä kirjoitti:Hei Pauliina, osaatko sanoa mitään tämmöseen "vaivaan"?:
-Sairastan kuulemma vakavaa anoreksiaa ja saan siihen hoitoa. Asun ulkomailla ja käyn terapiassa, mutta tää kumma "vaiva" on vähän vaikea selittää tuolle terapautille kun on puhuttava vierasta kieltä! Kai mun pitäis kuitenkin yrittää? Kysyn nyt ensin sinulta jos osaat mitään sanoa?
Niin se juttu. Siis kun menen illalla sänkyyn ja vähitellen rauhoitun, alkaa useasti tuntua sille, että mun pää ja ruumis on erillään. Välillä mun pää on siinä, mutta ruumis menee tai liukuu johonkin kauas, tai sitten päivastoin että on vain ruumis ja pää liukuu johonkin kauas pois. Ja sitten välillä(usein) tuntuu että mun kasvot kääntyy toisin päin, ja tunnen miten tuijotan omaa itseäni ihan tuosta puolen sentin päästä. Se on kamalan häiritsevää! Tunnen sen ihan selvästi. Silloin kun ruumis häviää pois, niin jos koitan jotain paikkaa, vaikkaa jalkaa, tunnen sen mutta jotenkin niinkuin huonosti tai "puutuneesti", en osaa selittää!
Tämä kuulostaa varmasti ihan täysin mielisairaalle ja kai sellanen olenkin vai onko se "vain" anoreksia joka tuon tekee? Vai onko mulla jotain pahasti vialla?
En käytä mitään lääkkeitä, otan omega-3, kalkkia, monivitamiinia. Joudun käyttämään Thyroxinia matalaan aineenvaihduntaan 100mikrogrammaa/päivä, mutta sitä seurataan verikokein ja pitäis olla kohdallaan. Syömiset on vähän parantuneet mutta en kai? kuitenkaan syö vielä tarpeeksi. Alipainoa sanovat olevan reilumman puoleisesti. Verikokeissa ei mitään akuutin hälyttävää ole ollut, eikä sydänfilmissä. Jonkin verran rytmihäiriöitä on ja ollut vuosikausia.
Ahdistusta on ja hieman on kuulemma masennustaipumusta, mitä itse en tunnista.
Pakkoliikuntaa ei enää ole, olen saanut sen lopetettua muutama kuukausi sitten. Ikinä en ole oksentanut enkä ottanut laksatiivia tai nesteenpoistolääkkeitä. Tässä vähän taustatietoa.
Olis kiva kuulla osaatko mitään sanoa! Pelottaa että olen ihan seko! Kenenkään muun en ole kuullut tuommoista kokeneen!?


Hei!

Kuulostaa vähän siltä, että kyseessä voisi olla dissosiatiivinen oire. Dissosiaatiosta saa tietoa mm. googlettamalla. Dissosiaatio voi liittyä pelkästään voimakkaaseen ahdistukseen, mutta usein taustalla on traumaattinen kokemus/kokemuksia, joka on laukaissut tämäntyyppisen "suojautumismekanismin". Monet oireesta kärsivät juuri pelkäävät sekoamista/psykoosiin menoa, vaikka kyse ei olekaan siitä. Terapeutille tällaisten kokemusten pitäisi olla tuttuja, joten kannattaa vain ottaa asia rohkeasti esille. En usko, että lääkityksellä tai anoreksialla sinänsä on yhteyttä asiaan, mutta toki aliravitsemus voi lisätä tällaisten kokemusten riskiä (puhumattakaan anoreksiaan liittyvästä ahdistuksesta).
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa