tarvitsen neuvoja

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: tarvitsen neuvoja

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 30.01.2012, 16:52

Vieras kirjoitti:Hei pauliina,
haluaisin kysyä olisiko sinulla antaa neuvoja ongelmatilanteisiin tai siis järkevään tunteiden (stressin,pelkojen tässä tapauksessa) käsittelyyn.
Minulla on/on ollut anoreksia. Tavallaan ei varmaan enää ole koska aliravitsemustila on korjaantunut mutta samat ongelmat jotka tilaan johtivat ovat edelleen pinnalla.
Siinä missä ennen reagoin hankaliin tunteisiin pakkoliikumalla ja syömisen kontrolloinnilla, nykyiseltään muutun passiiviseksi (en liiku ollenkaan, kaikki halu lähteä ulos ja saada parempi olo sitä kautta on pois) ja syön paljon enemmän kuin tavallisesti, jotenkin ajattelen että hälläväliä nyt ahmin ja syön tätä roskaa. roska käsittää yleensä höttöleivän ja maitosuklaata. toisaalta voin syödä vaikka raakoja porkkanoita vatsani kipeäksi. en nauti syömisestä silloin ollenkaan. oli kyseessä leipä, suklaa tahi porkkana. se on jonkinlaista pakko-oireilua. mussutan ruokaa monotomisesti tuntematta muuta kuin kiukkua ja ärtymystä. syömisen jälkitunne on että olen epäonnistuja ja lihonut. on hirveää kun ei osaa syödä normaalista vaan reagoin kaikkeen syömisoireilulla, nykyään tosin edellä mainitulla tavalla ja se on naurettavaa, nöyryyttävää ja tuskallista :oops: :cry:
en todellakaan haluaisi toimia näin. pelkään että painokin ajan kanssa lähtee entisestään nousuun. tarve syödä ei ole fyysinen vaan täysin psyykkinen. kyse ei ole siitä että olisin syönyt aiemmin liian vähän.

Voisiko terapiasta olla minulle apua? nykyiseltään en ole missään hoidossa ja tavallaan se tuntuu hyvältä koska inhosin sitä hoitopaikkani painokeskeisyyttä (tai ehkä minä olin se joka keskittyi vain siihen painoon ja sen nostamiseen, enkä halunnut ajatella muuta?) niitä punnituksia ja sitä kuin ka pinon pitää vielä nousta niin ja niin paljon ihan niinkuin tietty painokilo määrittäisi terveyden! jätin hoidon kesken kun olin saavuttanut tavoitepainon. olen normaali muiden silmissä mutta minulla on kaikki ne ajatukset jotka anoreksiaan johtivat. tiedän että suosittelet varmaan terapiaa mutta minä en tiedä miten lähteä likkeelle, mistä hakea apua. hävettää myös oireiden suuntaus toiseen ääripäähän vaikka tiedän että ero on liukuva, suunta voi kääntyä anoreksian puolelle milloin vain.

voitko antaa jonkin konkreettisen harjoituksen siitä mitä voin tehdä kun tarve ahmia ruokaa iskee? yleensä kun tuollainen syöpöttelykausi iskee, se kestää 3-5 päivää ja mietinkin voiko tämä olla täysin hormonaalista? kuitenkin ero jaksojen välillä voi olla vaikka vain kaksi viikkoa tai jopa kuukausia.

kiitos jos osaat auttaa minua.


Hei!

Kuten tietysti kaikki tietävät, syömiskäyttäytyminen (silloin kun kyse syömishäiriöstä) heijastaa jollakin tavalla taustalla olevaa persoonallisuutta/sen ongelmia (esim. tunteiden käsittely tai ongelmanratkaisu). Anoreksiaan kuuluu usein dynamiikka, jota voisi kuvailla ajatuksilla "en tarvitse mitään" tai "kontrolloin täydellisesti", kun taas bulimiseen käyttäytymiseen kuuluu enemmän toinen ääripää "minulle kaikki ja heti" tai "hällä väliä". Usein sairastamiseen ja paranemiseen kuuluu molempia vaiheita, koska toinen ääripää johtaa helposti toiseen. Tasapaino löytyy joskus ajan kanssa, mutta suosittelisin kuitenkin psykoterapiaa pitkittymisen ehkäisemiseksi. Usein ahmimisen taustalla on myös fysiologisia tekijöitä (esim. yhdellä asiakkaallani aamupalan väliin jääminen kerran-pari viikossa ylläpiti ahmimiskäyttäytymistä, hormonaalisetkin tekijät voivat toki vaikuttaa), mutta jos syömiskäyttäytyminen on normaalia (säännöllistä, riittävää, ei kiellettyjä ruokia jne.), syyt lienevät enemmän psyykkisiä. Terapiaa voi lähteä hakemaan terveyskeskuksen/opiskeluterveydenhuollon/työterveyden kautta -> psykiatrian pkl -> lähete Kelan tukemaan psykoterapiaan. Prosessi kestää toki aikansa. Jos raha ei ole ongelma, voi käyntejä tietysti maksaa itsekin. Tässä joitakin käytännön vinkkejä ahmimisyllykkeen selättämiseen:
- mieti, mistä ongelmasta (tunteesta) on kyse ja miten syöminen auttaa siihen (millainen olo on syömisen jälkeen vs. jos teet jotakin muuta)
- suunnittele valmiiksi mitä ja miten paljon syöt, ja ota lisää vain, jos et ole vielä kylläinen (vähän kerrallaan)
- syö tekemättä muuta samanaikaisesti (TV, tietokone tms.), huomaat silloin paremmin, kun olet kylläinen
- syö hitaasti (laske aterimet välillä pöydälle, käy toisessa huoneessa tms.)
- lykkää ahmimista/tunnesyömistä keksimällä muuta tekemistä esim. 5 minuuttia kerrallaan, lykkää uudestaan niin kauan kuin onnistuu
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa