tottuuko tähän normaalipainoon ikinä?

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: tottuuko tähän normaalipainoon ikinä?

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 06.02.2012, 16:55

normaali kirjoitti:Hei pauliina,

olen syömishäiriön sairastanut ja nyt normaalipainossani. paino on asettunut normaaliin indeksiin ja pysyy samana parin kilon vaihtelulla. syön normaalisti nälän tunteeseen, en rajoita syömisiäni eikä kiellettyjä ruokia ole. en harrasta pakkoliikuntaa ja olen mielestäni täysin tervehtynyt siis.
kehonkuvan kanssa on vielä jotain häikkää. tämä normaali koko. se on hämmentävää ja minusta tuntuu että olen menettänyt jotain kun en ole enää pieni, siro jne.
tiedän että voisin laihduttaa xkiloa, olla hieman pienempi ja kuitenkin normaalissa painossa. oikeastaan tietystä painokilosta on tullut minulle tavoiteltava tila johon jatkuvasti pyrin kuitenkaan varsinaisesti tekemättä asialle mitään. haaveilen pienemmästä painosta, mutta en jaksa laihduttaa koska käytin siihen aikoinaan montamonta vuotta.

haluaisin hyväksyä nykyisen olotilan, mutta se on vaikeaa.
onko tämä tyypillistä paranemisvaiheessa olevalle? miten pystyisin hyväksymään itseni normikokoisena?
stressaan mielessäni jatkuvasti tuota paino asiaa, punnitsen mielessäni mikä olisi oikein, minulle itselleni ja olisiko tuo painotavoite realistinen minulle, niin että voisin kuitenkin olla terve? lääkärin mielestä ihannepainoni on liian pieni vaikka onkin normaali puitteissa ja vain joitain kiloa alempi kuin nykyinen paino jota lääkärini pitää erittäin hyvänä minulle. kuka tässä nyt sitten on oikeassa, väärässä?


Hei!

Syömishäiriöstä paraneminen tarkoittaa juuri sitä, että hyväksyy oman biologisen normaalipainonsa/terveen painonsa. Se on valitettavasti usein jotakin muuta kuin ihannepaino tai taulukoiden mukainen normaalipaino. Kun syömiskäyttäytyminen on normaalia, paino myös asettuu pikku hiljaa siihen omaan terveeseen painoon. Omaa painoaan ei voi valita sen enempää kuin pituuttakaan ilman, että se olisi taistelua/syömishäiriötä. Oman kehon/muutoksen hyväksyminen vie kuitenkin aikansa. Ns. tyhjä vaihe, jolloin ei ole enää varsinaista syömishäiriötä, mutta ei myöskään vielä hyväksy itseään sellaisena kuin on kestää yleensä joitakin kuukausia, joskus jopa vuosia. Tärkeintä on kärsivällisyys ja se, ettei palaa oireisiin/ajatukseen laihtumisesta ratkaisuna, jotka voisivat helpottaa tilannetta hetkellisesti, mutta pitkittää kärsimystä pitkällä tähtäimellä. Kannattaa pyrkiä suuntaamaan huomio pois omasta kehosta (ainakin kriittisistä ajatuksista) johonkin mielekkäämpään, kuten opiskeluun, työhön, harrastuksiin ja muihin ihmisiin, siihen, mitä on juuri tekemässä/hetkeen, jota elää. Voi myös miettiä, mitkä arvot ja tavoitteet ovat itselle tärkeitä, ja miten kehoon/ulkonäköön keskittyminen/laihtuminen palvelee näitä arvoja ja tavoitteita. Positiivisia kehon kokemuksia voi lisätä harrastusten ja psykoterapian lisäksi mm. fysioterapian, luontaishoitojen, hieronnan ja tanssiterapian avulla. Tsemppiä!
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa