miten saada apua, kun ei edes halua - ja kuitenkin haluaa

Pauliinan palsta on lopetettu toistaiseksi sitä tukeneen rahoituksen loppumisen johdosta. Palstan vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi lukea, mutta uusia kysymyksiä ja yksityisviestejä Pauliinalle ei voi enää lähettää.

Valvojat: Palsta-Admin, Pauliina Juntunen

Alueen säännöt
Älä postita tänne painoja, painoindeksejä, vaatekokoja, kalorimääriä, lihottuja tai laihduttuja kilomääriä äläkä tarkkoja ruokamääriä. Vältä mieluusti myös tarkkojen liikuntamäärien, paaston pituuksien tms. tietojen postittamista tänne. Lue foorumin säännöt Ylläpitäjän tiedotteista.

Re: miten saada apua, kun ei edes halua - ja kuitenkin halua

ViestiKirjoittaja Pauliina Juntunen » 27.02.2012, 14:07

chiquitita kirjoitti:Heippa!

Otsikko puhuu puolestaan... 15-vuotiaasta olen enemman tai vahemman haroillyt ruoan kanssa (nyt 27-v.), koskaan kuitenkaan suuremmalti laihtumatta tai muutenkaan sen ulospain suuremmalti nakymatta (olen kai normaalipainoinen). Tavoitteena siis olisi laihtua, mutta toteutus ontuu eli ahmimiseksi menee aina vain. Ahmitut maarat vaihtelevat, vaikka toisaalta mielestani melkein kaikki syominen on ahmimista. Oksentamista yritin joskus, mutta en vain pysty - ja hyva kai niin - joten lahinna harrastan nalkakuureja ja pienilla ruokamaarilla kituuttamista + liikuntaa + sita ahmimista. Ulospain saattaisi nayttaa jopa normaalilta, terveystietoiselta elamalta, mutta paan sisalle jos joku nakisi....

Pari vuotta sitten kavin mielenterveyspolilla puolisen vuotta hoidossa (keskusteluja + ravitsemusterapia), muttei siita pahemmin ollut apua (en pystynyt luottamaan terapeuttiini, kuten en muihinkaan ihmisiin, ja olemaan avoin) ja hoitosuhde loppuikin lyhyeen, kun terapeuttini vaihtoi muualle toihin. Oli sita mieltaHei!, etta pitaisi vain hyvaksya tama ikavaiheeseen kuuluvaksi ja tavakseni reagoida tiettyihin tilanteisiin ja asioihin. Osin saattaa pitaakin paikkansa, mutta toisaalta ei voi olla normaalia vihata itseaan ja ruumistaan nain, ja omata nain vinksahtanutta kehonkuvaa, ajattelumaailmaa jne. Olen lukenut paljon syomishairiokirjallisuutta ja miettinyt asioita ja tiedan pilaavani elamani, mutta en silti halua tasta kaikesta sonnasta eroon eli suomeksi parantua. Ja silti haluaisin. Asioita ei juuri auta, etta muutin hiljattain yksin ulkomaille (toihin), missa on niin helppoa ostaa sakkikaupalla ruokaa supermarkettien itsepalvelukassoilta, kayttaa iso osa vapaa-ajastaan ruoan kanssa "seurusteluun", tehda mita lystaa kenenkaan huolestumatta, koska ei juuri tunne viela ketaan (eika haroilynsa takia haluakaan oppia tuntemaan, koska hairiomina riemuitsee vapaudesta "toteuttaa itseaan" paljastumista pelkaamatta) ja laheiset koto-Suomessa ovat niin kaukana. Apua. Jotain vinkkeja? Kiitos, jos joudat vastaamaan :)


Hei!

Kurjaa, että onglemaan suhtauduttiin alunperin vähätellen, siksi ehkä pitkittynyt. Koska "häröilyä" on kestänyt jo niin pitkään ja suhtautuminen on aika ambivalenttia (toisaalta - toisaalta), on ehkä mietittävä aika tarkkaan, mitä tavoitteita kannattaa asettaa. Toki ihannetilanne olisi se, että saisi ulkopuolista tukea jostakin. Mutta itsekin voi tehdä jotakin. Ensimmäinen askelhan olisi joka tapauksessa juuri niiden ääripäiden karsiminen, eli täsmäsyömisen opettelu. Päivittäin 4-6 monipuolista ateriaa kylläiseksi asti ja mahd. ahmimisesta huolimatta. Tämä luultavasti jo vähentää ahmimista oleellisesti. Pikku hiljaa voi pyrkiä eroon mahd. "vaarallisista ruoista" sekä pyrkiä liikkumaan vain mielen mukaan, ei kompensaationa syömiselle. Tosiasia on myös se, että on hyväksyttävä omaan terveeseen/biologiseen normaalipainoon pyrkiminen laihduttamistavoitteen sijasta. Ahmimisen osalta (jos ei enää biologista, siis liian vähäiseen/yksipuoliseen syömiseen tai liian pitkiin ateriaväleihin liittyvää) voit yrittää keksiä ko riskitilanteisiin muuta tekemistä ja lykätä ahmimista aina uudestaan (esim. 5min kerrallaan). Painonhallinta tulee olemaan huomattavasti helpompaa täsmäsyömisen toimiessa, koska aineenvaihdunta alkaa pikku hiljaa toimia normaalimmin (edellyttää säännöllisyyttä ja riittävää energiamäärää). Monen paino itse asiassa laskee, kun alkaa syödä paremmin ja liikkua kohtuullisemmin!
Pauliina Juntunen
 
Viestit: 573
Liittynyt: 27.02.2008, 17:01
Paikkakunta: Jyväskylä

Paluu Pauliinan palsta: lopetettu toistaiseksi. KIRJOITTAMINEN PALSTALLE ON ESTETTY!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa