Syömishäiriön taustalla autismin kirjon häiriö?

Kirjoitus perustuu toimittajan subjektiiviseen kokemukseen ja se on yksi henkilökohtainen näkemys ja näkökulma syömishäiriöiden taustatekijöihin.

Mikä Aspergerin syndrooma on

On sattumaa, että edes kuulin aspergerin syndroomasta. Läheisen ihmisen vaikutuksesta tein Asperger-piirteitä mittaavan testin. Yksi kysymyksistä oli, sairastanko (tai olenko sairastanut) syömishäiriötä. Asioiden yhteys yllätti minut. Vastasin useimpiin testin kohtiin erittäin myöntävästi, ja tuloksena olikin, että minulla saattaa olla Aspergerin syndrooma.

Tämä tautiluokitus on ilmeisesti poistumassa, ja sen tilalla puhutaan vain autismikirjon häiriöstä. Älykkyydeltään keskitasoa paremmin suoriutuvina Asperger-ihmiset sijoittuvat kirjon ”yläpäähän”. Heitä yhdistää käyttäytymispiirteistö, johon kuuluu mm. tavallisesta poikkeava sosiaalisen vuorovaikutuksen tyyli, kommunikaatiovaikeudet, kiinnittyminen rutiineihin ja rituaaleihin, epätavallisen voimakkaat mielenkiinnon kohteet, aistien ali- tai yliherkkyys sekä ylivireys- tai uupumisoireita; oireiden esiintyvyys ja voimakkuus ovat yksilökohtaisia.

Tyttöjen Asperger on usein alidiagnosoitu

Koska oireilu on näkyvämpää pojilla, tyttöjen Asperger jää usein tunnistamatta tai diagnosoidaan väärin. ”Hoitooni tulleet tytöt ja naiset ovat aiemmin saaneet mm. seuraavia diagnooseja: ahdistuneisuushäiriö, ADHD, unihäiriö, paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö, masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, rajatilapersoonallisuus, skitsofrenia ja syömishäiriö”, kirjoittaa aiheeseen erikoistunut australialainen psykologi Tania Marshall. ”Aspergerin syndrooman diagnosoiminen tytöillä on autismitutkimuksen ja kliinisen kokemuksen uusimpia osa-alueita. Autismin kirjolle sijoittuvien naisten esiinmarssi on herättänyt tutkijoiden ja hoitavan tahon huomion”, hän jatkaa.

Suomessa tilanne on edelleen haastava. Aila Vallikarin pro gradun mukaan Asperger-naiset kokevat, ettei heitä kuunnella eikä uskota. Osa Vallikarin haastattelemista oli saanut vääriä diagnooseja ja lääkityksiä sekä vääränlaisia terapioita. Asiantuntevia lääkäreitä ei ainakaan julkisella puolella ole tarpeeksi, eikä testistökään ajan tasalla, etenkään aikuisia naispuolisia potilaita ajatellen. Eräs facebookin Asperger-ryhmän keskustelijoista raportoi lääkärin evänneen diagnoosin sillä perusteella, ettei hänen (potilaan) pukeutuminen ollut tarpeeksi omituista, ja että hän oli ollut parisuhteessa, mihin Asperger-ihminen ei lääkärin mielestä voinut kyetä (!).

Naispuolisten Asperger-potilaiden taudinkuva on jäänyt tutkimuspaitsioon, kirjoittaa Yale-yliopiston Ami Klin. He ovat usein huomaamattomia, ryhmien hiljaisimpia. Poikia hieman sosiaalisempina Asperger-tytöt käyttävät älykkyyttään vuorovaikutustilanteiden tarkkaan havainnointiin. Asperger-lapset ja nuoret tulevat helposti syrjityiksi ja kiusatuiksi erikoisen käyttäytymisensä, ”outoutensa” vuoksi, ja joutuvat näkemään paljon vaivaa joukkoon sulautuakseen, yleensä ikätoveriensa käyttäytymistä jäljittelemällä. He saattavat opetella luontevia asentoja, äänenkäyttöä ja reagoimista tv:stä ja elokuvista peittääkseen autismille luontaisen hämmennyksensä sosiaalisissa tilanteissa. Tämä ”näytteleminen” kuluttaa psyykkisiä voimavaroja ja lisää tarvetta yksinäiseen ”akkujen lataamiseen”. Sosiaalisten tilanteiden kuormittavuus johtaa uupumukseen, joka altistaa masennukselle, ahdistukselle ja syömishäiriöille.

Aspergerin ja syömishäiriön yhteiset piirteet

Asperger-tyttöjen erityismielenkiinnon kohteet voivat olla sukupuolelle ja iälle tyypillisiä: eläimet, fantasia, laulajat, anime, taide tai kirjallisuus, mutta kiinnostus on erittäin intensiivistä ja aikaavievää. Asperger-oireisiin kuuluu myös ajattelun avaruudellisuus ja visuaalisuus vastakohtana länsimaisessa kulttuurissa yleiselle verbaaliselle ja lineaariselle ajattelulle, sekä muut tietojen käsittelyn ja yhdistelyn erikoisuudet. Mustavalkoinen ajattelu ja suhteellisuudentajun puute ovat tyypillisiä, samoin omiin sääntöihin ja rutiineihin kiinnittyminen. Erityispiirteet saattavat aiheuttaa ongelmia opiskelu-, työ- ja ihmissuhdeasioissa.

Samanaikaisesti Asperger-tyttö voi näyttää opettajien ja muiden aikuisten silmiin kohteliaalta, ongelmattomalta ”kympin tytöltä”. Ominaisuus liitetään usein myös syömishäiriötä sairastaviin. Tania Marshallin mukaan muita yhdistäviä piirteitä ovat: puutteet suorittavissa toiminnoissa (etenkin monivaiheisten käytännön asioiden aloittaminen ja tekeminen tuntuu vaikealta); mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt; perfektionismi; ajattelun ja käyttäytymisen jäykkyys sekä vaikeus tunnistaa ja nimetä uskomuksia, aikomuksia, mielitekoja, teeskentelyä, tietoutta itsessä ja muissa; myös vaikeus ymmärtää, että toisilla ihmisillä on omista poikkeavia uskomuksia, haluja, aikomuksia, tunteita ja näköaloja.

Tania Marshallin mukaan syömishäiriön riskiä lisääviin autismin kirjon häiriöihin kuuluu seuraavanlaisia ominaisuuksia: kömpelyys ja vaikeus hahmottaa omaa kehoa tilassa; häiritsevä tietoisuus omasta kehosta ja vääristynyt käsitys siitä; rajoittunut sosiaalinen ymmärrys ja vaikeus käsittää, miltä oma vartalo muille näyttää; sukupuoli-identiteetin epäselvyydet; vatsavaivat, ruokahaluttomuus ja turvotukset; aistiyliherkkyydet; stressinhallintavaikeudet; kyvyttömyys havaita nälkää tai janoa; valikoivuus syömisessä; sekä SSRI- tai antipsykoottisten lääkitysten sivuvaikutukset, joihin saattaa kuulua painonnousua.

Autismikirjon häiriö miesten anoreksiatapausten taustalla?

The Scotsman-lehti uutisoi 29.6.2005, että tunnistamatta jäänyt autismi saattaa olla vakavien anoreksiatapausten taustalla. ”Tutkimuksemme osoittaa monien anoreksiaa sairastavien tyttöjen täyttävän myös autismin, Aspergerin syndrooman tai epätyypillisen autismin diagnostiset kriteerit”, Strathclyden yliopiston professori Christopher Gillberg kertoi. ”Esimerkiksi kiihkeä mielenkiinto kaloreiden laskemiseen saattaa olla ulkoinen merkki autismin läsnäolosta.” Hänen 30 vuoden kliininen kokemuksensa todistaa myös, että autismin kirjon sairaudet ovat useimpien miesten anoreksiasairauden taustalla.

Autismille tyypilliset kommunikaatio- ja vuorovaikutusongelmat voivat johtaa tavanomaisten hoitoyritysten epäonnistumisiin ja selittää anoreksiaa sairastavien alhaista paranemisprosenttia, professori Gillberg kertoo; vain noin 40% toipuu täydellisesti. ”Olen nähnyt useiden anoreksiatapausten pahentuneen sen seurauksena, ettei taustalla piilevää autismia ole havaittu ja osattu ottaa huomioon. Esimerkiksi perheterapia saattaa olla täysin hyödytöntä autismin kirjon anoreksiapotilaille. Koska heidän on vaikea virittäytyä muiden ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin, perheterapiasessiot tuottavat heissä todennäköisesti vain turhauttavaa väärinymmärrystä. Parhaiten toimii konkreettinen kahdenkeskinen interventio.”

Tania Marshall kirjoittaa, että anoreksian ja Aspergerin syndrooman välillä saattaa olla geneettinen yhteys, ja että kaikkia syömishäiriötä sairastavia kannattaisi tutkia myös mahdollisen autismin kirjon häiriön näkökulmasta. Synnynnäinen neurologinen poikkeavuus ei poistu hoitamalla, vaikka syömishäiriö parantuisikin.

Autismia ja anoreksiaa sairastavia vertailleet lontoolaisen Maudsley-sairaalan tutkijat havaitsivat ryhmissä huomattavia yhtäläisyyksiä: pakonomaista käyttäytymistä ja jäykkää ajattelua, tic-oireita ja heikkoa muutoksensietokykyä. Heidän mukaansa noin 20% anoreksiaa sairastavista kärsii tietämättään myös Aspergerin syndroomasta.
Autismiin ja Aspergerin syndroomaan erikoistunut tohtori Tony Atwood raportoi, että varhainen ritualistinen käyttäytyminen ruoan suhteen saattaa indikoida myöhempää syömishäiriötä. Monille Asperger-tytöille kehonpaino muodostuu syndroomalle tyypilliseksi erityismielenkiinnon kohteeksi, johon kuuluu kalorimäärien ja taulukoiden keskittynyt tutkiminen. Aspergerille tunnusomainen perfektionismi saa heidät myös omaksumaan median ja sosiaalisen paineen välittämiä hoikkuusihanteita tehokkaasti.
Myös syndroomaan kuuluva aistiherkkyys ruokien ulkonäölle, koostumukselle ja suutuntumalle voi aiheuttaa valikoivuutta syömisessä. Monet Asperger-ihmiset rajoittavat syömistään ruoansulatusongelmien ja joidenkin ruokien aiheuttamien mielialanvaihteluiden vuoksi. Aspergeriin liittyy toisinaan fibromyalgiaa, nivelten yliliikkuvuutta ja muita vaivoja, joihin ravinnon laatu vaikuttaa joskus välittömästikin. Kipujen pelkääminen aiheuttaa sekä tietoista että tiedostamatonta välttämiskäyttäytymistä.

Syöminen on monimutkaista Asperger-ihmiselle

Asperger-ihmiset kiinnittävät tavanomaista kiinteämpää huomiota kaikenlaisiin ruokaa koskeviin sääntöihin, joita mediassa ja arkiajattelussa kiertävät tiedot ja mielipiteet pursuavat. Ne ”syöksyvät mielessä kuin filminauha” tai ”itseään taukoamatta ääneen lukeva ensyklopedia”, Sam Craft kuvaa blogissaan Everyday Aspergers. Mitä pidetään terveellisenä, mitä taas normaalina ja hyväksyttävänä; mihin mainokset kannustavat; mitä erilaiset lähipiirit suosivat; mitä pidetään hienona ja houkuttelevana, ja mitä muita positiivisia mielleyhtymiä tiettyihin ruokiin liittyy – sen lisäksi, mitä ihminen itse on tottunut syömään, tai mikä sopii hänen vatsalleen – nämä keskenään ristiriitaiset ihanteet, säännöt ja odotukset hämmentävät ajattelussaan ehdotonta, intensiivistä ja herkkää Asperger-ihmistä.

Media-altistus ohjelmoi näkemään kehonrasvan pahana. Perfektionistisesti ajatteleva Asperger-ihminen tuntee pienenkin epätäydellisyyden häiritsevänä, jopa hälyttävänä. Suhteellisuudentajun puutteet johtavat siihen, ettei hän koe olevansa kyllin hyvä, jollei pysty pätemään kaikkein vaativimmilla täydellisyyden mittareilla.

Oma keho on ideologinen taistelukenttä: siinä riitelevät feministiset käsitykset naisten oikeudesta näyttää siltä, mitä luonnollisesti ovat, ja viihdeteollisuuden vaatimukset barbie-standardien täyttämisestä. Seksikkyys ja moraali sekoittavat pakkaa entisestään, sillä Asperger-ihmisten on erityisen vaikea käsittää sosiaalisia normeja esimerkiksi siitä, miten paljon naisen kuuluu peittää ja mitä hänen suorastaan odotetaan paljastavan. He kokevat erityisen voimakkaasti muiden ihmisten arvostelun ja paheksunnan ja pohtivat epätavallisen paljon, mitä voisivat tehdä sopeutuakseen joukkoon tai yhteiskuntaan, vaikka toisaalta kapinoivatkin monia normeja vastaan.

Maailman ja elämän suunnattoman monimutkaisuuden ja monivivahteisuuden vastapainoksi kaloritaulukon ja vaa’an numerot viehättävät Asperger-ihmistä selkeydellään ja yksiselitteisyydellään. Muut ihmiset sosiaalisine sääntöineen ovat aspergerille useimmiten kiusallinen ja tuskastuttava arvoitus. Numerot eivät valehtele eivätkä teeskentele, vaan niissä on johdonmukaisuutta ja ennustettavuutta, joka elämästä ja kanssakäymisestä puuttuu. Kehonpaino on luku, jonka kontrolloiminen merkitsee turvaa ja rauhaa.

Sam Craft näkeekin syömishäiriön eräänlaisena indikaattorina maailman kaoottisuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta ja rahanahneudesta, ja yrityksenä rakentaa oma erillinen, organisoitu nurkkaus siihen – joskin valitettavan äärimmäinen ja vaarallinen.

Syöminen stimmauksena, ja mikä voisi auttaa hallitun syömisen opettelussa

Autismikirjolaisten pyrkimys itsensä rauhoittamiseen ”stimmauksella”, joka tarkoittaa toistavaa liikettä tai tekemistä, esimerkiksi keinumista, hypistelyä, pyörimistä tai ääntelyä, voi ilmetä napostelemisena ja imeskelemisenä. Syömisestä saattaa tulla stressinhallintakeino, jolla kompensoidaan vaikeuksia, huonoa itsetuntoa, levottomuutta ja pahaa oloa. Tuottavathan sokeri- ja rasvapitoiset ruoat aivoissa myös runsaasti mielihyvää dopamiinien ja opioidien erittymistä aiheuttamalla.

Ylensyömiseen voi johtaa myös autistien vaikeus kylläisyyden tunteen tunnistamisessa, mikä saattaa liittyä hypotalamuksen toimintaan, sekä toiminnanohjauksen vaikeudet: kykenemättömyys suunnitella, toteuttaa ja lopettaa omaa toimintaa. Johonkin tiettyyn aineeseen voi liittyä epätavallisen paljon aistinautintoa. Autismikirjon häiriöön voi kuulua myös aistielimien integraation toimintahäiriö, joka vaikuttaa nautitun ruoan määrään. Autismin oireistoon sisältyvä pakottava mielenkiinto voi saada kohteekseen ruoan ja syömisen, ja ajatukset alkavat askarrella näissä jatkuvasti. Anoreksiaa sairastavien kiinnostus resepteihin, ruuanlaittoon ja leipomiseen on hyvä esimerkki tästä, samoin kalorien laskeminen ja tulevien syömisten suunnittelu.

Koska autismikirjon ihmisten on vaikea ymmärtää kokonaisuuksien ja osien välisiä sekä syy- ja seuraussuhteita, faktat ja neuvot on hyvä esittää konkreettisen tarinan muodossa: miksi ja millaisten ruokien syöminen on tärkeää: esimerkiksi energian saamiseksi niiden asioiden tekemiseen, josta nautimme. Asiat kannattaa havainnollistaa yhdistämällä ne tuntemuksiin: huono ravinto väsyttää ihmistä, tekee hermostuneeksi ja masentuneeksi, jne. Autismikirjon henkilöt eivät välttämättä osaa suhteuttaa omia syömisiään ravitsemustietouteen, mutta selkeästä ja jäsennellystä, visuaalisesti esitetystä käytännön tiedosta voi olla paljon hyötyä. Autismikirjon häiriö ei ole sairaus, joka voisi parantua, vaan synnynnäinen poikkeavuus – mutta syömishäiriö voi korjaantua ohjauksen ja oppimisen kautta.

Mietin elämäni ruokailutilanteita lapsuudesta lähtien. Mummolassa oli turvallista syödä muiden kanssa rauhallisessa tunnelmassa, kun ruokakin oli tuttua ja puhdasta: vain perunaa ja ruskeaa kastiketta ja jotain lihaa. Halusin ja sain ateriani ilman sipuleita ja porkkanoita, jotka tuntuivat liukkailta ja inhottavilta suussa, maistuivat pelottavan erilaisilta ja näyttivät sekavilta ja epäilyttäviltä. Kun jossain kyläpaikassa makkarakeitto oli pilattu kasviksilla, en pystynyt syömään sitä. Koulussa minua häiritsi ala-asteelta lähtien ruokailun meluisa ja levoton tunnelma suunnattomasti. Pojat liikehtivät nopeasti, juoksivat, ja puhuttiin kovalla äänellä. Sosiaaliset virikkeet olivat ylivoimaisia kestää sen lisäksi, että olisi pitänyt pystyä laittamaan ruokaa suuhun, pureskelemaan ja nielemään. Yläasteella nämä toiminnot tuntuivat erityisen hankalilta. Kaikki kouluruokailussa oli aisteille epämiellyttävää ja ylikuormittavaa. Yhä vieläkin, jos joudun ruokailemaan levottomuutta herättävässä paikassa, pääni tuntuu menevän sekaisin vaikutelmista ja ajatuksista, enkä saa sitä rauhalliseen järjestykseen, vaan rasitun tilanteesta ja ruokailen koneellisesti. Vatsani turpoaa ja tulee kipeäksi. En pysty keskittymään ruokaan enkä nauttimaan siitä, jollei tunnelmani ole hallittu ja turvallinen.

Siinä vaiheessa nuoruuttani, kun hälyisät ja ahdistavat yhteisruokailut jäivät taakse, huomasin pystyväni nauttimaan syömisestä paljon enemmän yksin. Silloin syömisestä saatu mielihyvä ylitti kohtuuden rajat ja alkoi lääkitä sosiaalisten tilanteiden jättämiä haavoja. Päivän koettelemukset muiden ihmisten parissa purkautuivat syödessä. Etenkin kiinteiden keksien imeskely ja muu jatkuva napostelu tuntui rauhoittavalta. Tämä johti siihen, ettei syömisestä saanut koskaan tarpeekseen. Jos nälkääkin oli kertynyt, syömistä oli vaikea lopettaa. Oman toiminnan säätely oli aina ollut vaikeaa minulle; säännöt ja tavat tuntuivat ulkokohtaisilta ja kyseenalaisilta. Menin asioissa helposti liian pitkälle. En varsinaisesti tiennyt, minkä verran minun kuuluisi syödä, sillä mahdollisuudethan ovat tässäkin asiassa rajattomat. Asperger-ihmiselle kaikki on tavattoman monimutkaista: mitä tahansa kysymystä voidaan eritellä, analysoida ja pohtia loputtomiin.

Vaikka syömiseen kohdistuvat säännöt ja rajoitukset ahdistivat ja harmittivat minua – esimerkiksi kylässä oli tyydyttävä siihen, mitä milloinkin pantiin tarjolle – kärsiessäni oman syömistarpeeni rajattomuudesta toivoin kiihkeästi, että joku tai jokin olisi asettanut minulle rajoja ja esteitä. Minulla on aina ollut vaikeuksia normien kanssa, kuten satunnaisten tai epäloogisten tapojen, ”kirjoittamattomien ja sovinnaisuussääntöjen”, joiden kyseenalaistamiseen olen tuntenut paloa. Myös asioiden väliset yhteydet, kuten tekojen seuraukset, ovat minulle hämärän peitossa.

Sylillisen toimittaja Karla Löfgren

Lähteet:

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/82989/gradu05427.pdf?sequence=1

http://faaas.org/tag/anorexia/

https://taniaannmarshall.wordpress.com/?s=anorexia&submit=Search

http://everydayaspergers.com/2013/08/12/eating-disorders-and-females-with-aspergers/

http://www.autism.org.uk/living-with-autism/understanding-behaviour/dietary-management-for-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *