Syömishäiriöitä sairastavien tai sairautta vasta epäilevien on usein vaikea pyytää apua. Avun hakemisen tiellä voi olla häpeä sairaudesta tai ajatus siitä, että sairaus paranee itsestään. Sairastunut voi myös pelätä, että hänen keinonsa yrittää selvitä stressaavista tilanteista ja ongelmista syömistään säätelemällä, painonsa hallinnalla tai syömällä ahdistukseen otetaan häneltä pois.

Ongelman tunnistaminen on aina ensimmäinen askel kohti avun saamista. Seuraava askel on syömisongelmista puhuminen jollekin.

Syömishäiriöihin haetaan apua samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhunkin sairauteen. Apua hakiessasi muista olla mahdollisimman rehellinen, älä koskaan vähättele omaa sairauttasi. Koska avun taso ja määrä vaihtelee kaupungeittain, älä luovuta, vaikka et heti löytäisi juuri sinulle sopivaa apua. Sinulla on oikeus vaatia hyvää ja sinulle sopivaa hoitoa.

Jos koet, että et jaksa yksin hakea apua, ota avuksi ystävien ja perheen tarjoama tuki. Usein myös toipuminen alkaakin siitä, kun uskaltautuu kertomaan asiasta läheiselle ystävälle. Omalle perheelle voi olla aluksi vaikea puhua syömishäiriöistä ja silloin läheinen ystävä voi tarjota tärkeän tuen.

Mikäli olet peruskoulussa, tapahtuu hoitoon hakeutuminen oman kouluterveydenhoitajan kautta. Terveydenhoitaja ohjaa sinut eteenpäin joko koulu- tai terveyskeskuslääkärille. Kannattaa kertoa omasta sairaudesta aina jollekin läheiselle ihmiselle – vanhemmat ovat hyvänä tukena hoidon hakemisessa. Yksin taakkaa on raskas kantaa ja hoidon hakeminen yksin vie voimavaroja. Mitä enemmän omasta sairaudesta pystyy puhumaan, sen parempi. Puhuminen on tärkeä osa toipumista.

Sama hoitoreitti koskee myös lukiossa, ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa opiskelevia. Apua saa oman kouluterveydenhuollon kautta, joka ohjaa sinut tarvittaessa eteenpäin. Jokaisella oppilaitoksella on lakisääteinen velvollisuus järjestää opiskelijaterveydenhuolto, poikkeuksena aikuisopiskelu.

Yliopisto-opiskelijat hakevat apua Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön eli YTHS:n kautta. Lähes kaikissa YTHS:n toimipisteissä on oma syömishäiriöihin erikoistunut hoitotiiminsä.

Jos olet työelämässä ja sinulla on työterveyshuolto, hyödynnä sitä apua hakiessasi. Eri yrityksillä työterveyshuolto korvaa eritasoiset palvelut – selvitä tämä työterveyshoitajaltasi. Jos työterveyshoitosi ei korvaa esim. psykiatrista hoitoa, voit kuitenkin saada työterveyslääkäriltäsi lähetteen julkisen puolen vastaavaan hoitoon. Muista, että työterveyshuolto on aina vaitiolovelvollinen.

Muissa tapauksissa varsinaiseen hoitoon hakeutuminen tapahtuu aina terveyskeskuslääkäreiden kautta. Terveyskeskuslääkärit ovatkin tärkeässä asemassa syömishäiriöiden tunnistamisessa ja hoitoon ohjauksessa. Useat maamme sairaanhoitopiirit ovat laatineet hoitopolkuja eli konkreettisia ohjeita siitä miten syömishäiriötä juuri heidän sairaanhoitopiirissään hoidetaan. Kysy lisää mahdollisista syömishäiriöiden hoitopoluista omasta terveyskeskuksestasi.

Tietoa alaikäisen hoidosta (Laki potilaan oikeuksista, Sosiaali- ja terveysministeriö)

Alle 18-vuotiasta ”hoidettaessa hänen mielipiteensä on otettava huomioon silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella pystyy päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hänellä on myös oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoaan koskevien tietojen antaminen huoltajilleen tai muille läheisilleen. Lääkäri tai muut ammattihenkilöt arvioivat hoitokysymyksissä lapsen tai nuoren kehittyneisyyden.”

Käytännössä tämä syömishäiriöiden kohdalla tarkoittaa useimmiten sitä, että alle 18-vuotiaan vanhemmille ilmoitetaan, että lapsi on hoidossa. 18-vuotias ja sitä vanhempi on täysikäinen, hänen hoidostaan ei lähde tietoa kenellekään ulkopuoliselle.

Lisätietoa hoidosta ja eri terapiamuodosta Linkit-sivustolta.