Syömishäiriöt alkavat usein viattomasta halusta muuttaa elämäntapoja hieman terveellisempään suuntaan ja pudottaa pari ylimääräistä kiloa. Tämän vuoksi alkuvaiheessa syömishäiriö ei juuri eroakaan lähes kaikkien naisten jossain elämänsä vaiheessa harjoittamasta harmittomasta laihduttelusta. Tavallisesti sairauden alkuvaiheessa sekä sairastunut itse että hänen läheisensä ovat erittäin tyytyväisiä tapahtuneeseen muutokseen: makeiset ovat jääneet pois, liikunta on lisääntynyt, ruoka muuttunut kasvispitoisemmaksi ja olemus piristynyt.

Vähitellen kuitenkin ympäristö alkaa huomata sairastuneen käyttäytymisessä kummallisia piirteitä jo paljon ennen kuin sairastunut itse huomaa tilanteessaan mitään omituista. Laihduttamiseen ja terveelliseen elämään liittyvät toiminnot alkavat vähitellen saada pakonomaisia piirteitä, sairastunut haluaa yhä voimallisemmin vaikuttaa siihen mitä jääkaappiin ostetaan, miten ruokaa valmistetaan ja jopa siihen millaisia annoksia muut perheenjäsenet saavat syödä. Jos liikunta jää väliin tai päivän menu sisältää yllättäviä ruokia, reagoi sairastunut tilanteeseen nähden suhteettoman voimallisella kiukustumisella. Aikaisemmin niin herttaisesta ja hyvin käyttäytyvästä henkilöstä tulee kiukkuinen, herkästi ärsyyntyvä, dominoiva ja puheissaan erittäin negatiivinen. Kiukunpuuskien yhteydessä voivat jopa tavarat alkaa lennellä ja ovet paukkua. Vaa’ asta tai mittanauhasta tulee sairastuneen mielialan säätelijä. Jos laihtumista näyttää tapahtuneen, negatiivisuus näyttää hetkeksi hellittävän. Jos taas lihomista näyttää tapahtuneen – vaikka vain 100 gramman verran, negatiivisuus voimistuu ja saa sairastuneen oirehtimaan entistä voimakkaammin.

Samalla kun kotielämä muuttuu sekasortoiseksi, usein myös sairastuneen muut sosiaaliset suhteet joutuvat koetukselle. On tavallista, että syömishäiriöön sairastunut suuntaa energiansa niin täysin syömisen ja liikunnan kontrolloimiseen, että tulee kuin huomaamatta eristäytyneeksi ystävistään. Hän kokee ettei voi mennä ystäviensä kanssa mihinkään, sillä joka paikassa vaanii syömisen vaara – sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyy usein ruoka ja syömiskäyttäytymiseltään poikkeava henkilö saattaa herättää kiusallista huomiota syömättömyydellään tai poikkeavilla ruokatottumuksillaan. Syömishäiriön myötä ajattelu saattaa myös muuttua niin suorituskeskeiseksi, että ystävien kanssa seurusteleminen saattaa tuntua hyödyttömältä ajanhukalta. Tämän vuoksi sairastunut mieluummin käyttää aikansa hyödyllisinä pitämiensä asioiden tekemiseen, kuten esimerkiksi liikkumiseen, läksyjen tekemiseen, kotitöihin ja ruoanlaittoon.

Syömishäiriöön sairastunut henkilö näyttää usein ulospäin pärjäävältä, määrätietoiselta ja vahvalta. Kuitenkin hänen mielensä ovat täyttäneet ahdistavat pelot ja pakkomielteet. Hän saattaa jopa olla äärimmäisen väsynyt jatkuvaan suorittamiseen, mutta kokee ettei voi muutakaan. Hän haluaisi muilta ymmärtämystä ja lohdutusta, mutta käyttäytyy tavalla, joka on omiaan vieraannuttamaan läheisimmätkin ihmiset. Hän haluaisi levätä, mutta toimii tauotta. Hän haluaisi syödä, mutta ei uskalla. Hän haluaisi olla pidetty ja suosittu, mutta eristäytyy muista torjutuksi tulemisen pelossa. Hän haluaa olla paras, mutta pelkää muiden vaatimuksia. Hänen mielensä on täynnä ristiriitoja ja hän kokee törmäävänsä ylittämättömään muuriin kaikkialla mihin yrittää kääntyä. Ainoa mikä tuo sisäiseen kaaokseen ja tuskaan helpotusta on syömishäiriöoireet – paastoaminen tai ahmiminen ja oksentaminen.

(Teksti Pia Charpentier)